Läpimurto Alzheimerin tutkimuksessa: Uusi lääke FP802 osoittaa ihmevaikutuksia!

Läpimurto Alzheimerin tutkimuksessa: Uusi lääke FP802 osoittaa ihmevaikutuksia!

Prof. Dr. Hilmar Badingin johtama tutkimusryhmä Heidelbergin yliopisto on löytänyt keskeisen molekyylimekanismin, joka edistää Alzheimerin taudin etenemistä. Tämä löytö tehtiin yhteistyössä Kiinan Shandongin yliopiston tutkijoiden kanssa. Painopiste oli neurotoksisessa proteiini-proteiinikompleksissa, joka on vastuussa hermosolujen kuolemasta ja kognitiivisesta heikkenemisestä.

Tunnistettu kompleksi koostuu NMDA-reseptorista ja ionikanavasta TRPM4. NMDA-reseptorit ovat välttämättömiä signaalinsiirrolle hermosolujen välillä, ja välittäjäaine glutamaatti aktivoi ne. Vaikka synaptiset NMDA-reseptorit ovat yleensä suojattuja, TRPM4 antaa myrkyllisiä ominaisuuksia synapsin ulkopuolella oleville NMDA-reseptoreille. NMDAR/TRPM4-kompleksin lisääntynyt esiintyminen havaittiin Alzheimerin hiirissä, mikä korostaa yhteyttä taudin kehittymiseen.

Terapeuttiset lähestymistavat ja innovaatiopotentiaali

Uusi yhdiste, FP802, kehitettiin tämän myrkyllisen kompleksin purkamiseksi. FP802 sitoutuu "TwinF"-rajapintaan TRPM4- ja NMDA-reseptorien välillä ja estää niiden vuorovaikutuksen. Eläintutkimukset ovat osoittaneet, että hoito FP802:lla voi hidastaa Alzheimerin taudin etenemistä hiirillä. Lisäksi näillä hiirillä esiintyi vähän tai ei ollenkaan yhteisiä solumuutoksia, kuten synapsien menetystä tai mitokondriovaurioita.

Eläinten kognitiivinen suorituskyky, erityisesti oppimisen ja muistin suhteen, säilyi suurelta osin. Lisäksi beeta-amyloidikertymien muodostuminen aivoissa väheni merkittävästi. Tämä edustaa merkittävää eroa perinteisiin hoitoihin, jotka kohdistuvat ensisijaisesti amyloidiin. Tutkimustulokset osoittavat myös, että FP802:lla on myös hermoja suojaavia vaikutuksia amyotrofisen lateraaliskleroosin (ALS) malleissa, mikä korostaa inhibiittorin laajaa sovelluspotentiaalia erilaisiin hermostoa rappeutuviin sairauksiin.

Haasteet ja tulevaisuuden tutkimus

FP802:n kliininen soveltaminen on kuitenkin vielä kaukana. Uusien lähestymistapojen turvallisuuden ja tehokkuuden arvioimiseksi tarvitaan laajaa kehitystyötä ja tutkimuksia. Tutkimusta rahoittivat eri instituutiot ja tulokset julkaistiin Molecular Psychiatry -lehdessä.

Alzheimerin ja muiden hermostoa rappeuttavien sairauksien taustalla olevien mekanismien syvemmä ymmärtäminen on välttämätöntä uusien hoitostrategioiden kehittämiseksi. Tässä yhteydessä voidaan nähdä, että myös hermosolujen ikääntymisprosesseilla on tärkeä rooli. Opinnot osoittavat, että hermosolujen ikääntyminen johtaa kognitiivisten kykyjen heikkenemiseen. Akuutit neurotoksiset vaikutukset liittyvät vahvasti NMDAR:ien yliaktivoitumiseen, erityisesti ekstrasynaptisiin NMDAR:eihin, joilla on monimutkainen vuorovaikutus TRPM4:n kanssa.

Dendriittiset veritulpat ja mitokondrioiden rakenteelliset vauriot ovat tyypillisiä glutamaatin neurotoksisuuden piirteitä. Uskotaan, että sekä korkeat kalsiumtasot että NMDAR/TRPM4-kompleksin aktiivisuus ovat välttämättömiä neurotoksisten vaikutusten laukaisemiseksi. Tämän vuoksi on entistäkin tärkeämpää tutkia uusia inhibiittoreita, kuten FP802, jotta hermosolujen vaurioita voidaan kohdentaa.