Epäluottamus hyvinvointivaltiota kohtaan: Saksalaiset epäilevät oikeudenmukaisuutta ja tulevaisuutta!

Transparenz: Redaktionell erstellt und geprüft.
Veröffentlicht am

Konstanzin yliopiston tutkimus valaisee saksalaisten heikkenevää luottamusta hyvinvointivaltioon ja taloudellisen eriarvoisuuden vaikutuksia poliittiseen osallistumiseen.

Eine Studie der Universität Konstanz beleuchtet das schwindende Vertrauen der Deutschen in den Sozialstaat und die Auswirkungen ökonomischer Ungleichheit auf politische Teilhabe.
Konstanzin yliopiston tutkimus valaisee saksalaisten heikkenevää luottamusta hyvinvointivaltioon ja taloudellisen eriarvoisuuden vaikutuksia poliittiseen osallistumiseen.

Epäluottamus hyvinvointivaltiota kohtaan: Saksalaiset epäilevät oikeudenmukaisuutta ja tulevaisuutta!

Konstanzin yliopiston huippuyksikön äskettäin julkaisema tutkimus "The Politics of Inequality" osoittaa, että saksalaisten luottamus hyvinvointivaltioonsa on laskenut merkittävästi. Yli 70 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmaisi (erittäin) heikkoa luottamusta Saksan sosiaalijärjestelmän toimivuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja pitkän aikavälin taloudelliseen elinkelpoisuuteen. Erityisesti pienituloiset kärsivät, koska he kokevat usein epätasa-arvoista kohtelua eläkkeiden ja sosiaalietuuksien alalla, mikä voi johtua syvälle juurtuneesta huolesta vanhuuden köyhyydestä. äänekäs uni-konstanz.de Alemman tuloluokan vastaajat kokevat myös huomattavasti heikomman poliittisen itsetehokkuuden verrattuna varakkaampiin kollegoihinsa.

Nämä huolestuttavat tulokset näkyvät myös käsityksissä poliittisesta osallistumisesta. Monet saksalaiset tuntevat olonsa poliittisesti voimattomiksi ja pitävät politiikkaa reagoimattomana, mikä heikentää luottamusta demokratiaan. äänekäs wirsindderwandel.de Epätasa-arvokäsitysten perusteella on havaittavissa lisääntynyt kääntyminen pois poliittisesta osallistumisesta. Ihmiset, jotka tuntevat olevansa jälkeenjääneitä, vetäytyvät demokratiasta. Tämä vahvistaa taloudellisen ja poliittisen eriarvoisuuden vuorovaikutusta. Tämä kehitys ei heijastu ainoastaan ​​luottamuksen heikkenemiseen hyvinvointivaltioon, vaan myös yleisenä tyytymättömyytenä demokraattiseen järjestelmään.

Skeptisyys sosiaalietuuksiin

Erityisesti vanhuuseläkkeitä arvostellaan, kun taas perhepolitiikkaa arvostetaan paremmin. Kaiken kaikkiaan yli 70 prosenttia kyselyyn vastanneista näkee hyvinvointivaltion oikeudenmukaisuuden puutteen wirsindderwandel.de määrittää. Tätä skeptisyyttä vahvistaa yleinen tyytymättömyys yhteiskunnassa ja korreloi progressiivisen syrjäytymisen kanssa politiikasta. Asiantuntijoiden suosituksia tämän luottamuskriisin torjumiseksi ovat muun muassa poliittisen viestinnän parantaminen ja kansalaisten suurempi osallistuminen poliittisiin päätöksiin. Lisäksi tarvitaan kokonaisvaltaista poliittisen koulutuksen vahvistamista erityisesti heikon poliittisen itsetehokkuuden omaavien osalta luottamuksen palauttamiseksi oikeudenmukaiseen ja kestävään hyvinvointivaltioon.

Hyvinvointivaltio historiallisessa kontekstissa

Saksan hyvinvointivaltion perustuslaillinen perusta perustuu perustuslain 20 ja 28 artiklaan. Yli 70 vuotta näiden puitteiden luomisen jälkeen luottamus Otto von Bismarckin Imperiumin sosiaalilainsäädännön jälkeen vallinneisiin periaatteisiin näyttää olevan hiipumassa. Bismarckin 1880-luvulla toteuttamalla sosiaalisten turvaverkkojen käyttöönotolla, joka rasitti sekä työntekijöitä että työnantajia, on pitkät perinteet, jotka jatkuvat tähän päivään asti. Pääasiassa solidaarisuusperiaatteeseen perustuva vakuutusjärjestelmä ei ole suuren osan väestöstä mielestä enää tehokas tai oikeudenmukainen etenkään eläkkeiden ja terveydenhuollon osalta. bpb.de Mitä tulee Itä- ja Länsi-Saksan välisiin eroihin, itäsaksalaiset kokevat suurempaa epätasa-arvoista kohtelua palkkojen, eläkkeiden ja poliittisen edustuksen aloilla.

Tämänhetkiset tulokset osoittavat, että luottamus hyvinvointivaltioon ja demokratiaan liittyvät läheisesti toisiinsa. Ilman toimenpiteitä sosiaalijärjestelmän oikeudenmukaisuuden ja kestävyyden varmistamiseksi tämä kielteinen kehitys voi entisestään tehostaa ja rajoittaa heikossa asemassa olevien ryhmien poliittista osallistumista.