Pelastetaan luonnonvaraiset mehiläisemme: Näin suojelemme tärkeitä pölyttäjiä!

Pelastetaan luonnonvaraiset mehiläisemme: Näin suojelemme tärkeitä pölyttäjiä!

Villimehiläisten selviytyminen on vaarassa. Monien mehiläislajien määrä on vähentynyt hälyttävästi viime vuosikymmeninä. Pudotus näkyy punaisissa listoissa, mikä korostaa entisestään tehokkaiden suojatoimenpiteiden tarvetta. Luonnonvaraisten mehiläisten suojelun perustana on niiden elinympäristöjen säilyttäminen, johon tulee sisältyä ravinnonlähteet sekä pesimäpaikat ja rakennusmateriaalit. Yksi tärkeimmistä näiden keskeisten pölyttäjien uhanalaisista syistä on niiden elinympäristöjen tuhoutuminen ja huonontuminen, mikä viime kädessä uhkaa ruoantuotantoa.

Villimehiläiset tarvitsevat monipuolisen ja rakenteellisen ympäristön menestyäkseen. Kukkivien alueiden, pensasaitojen, avoimien alueiden ja kuolleen puun mosaiikki on ratkaisevan tärkeää niiden selviytymiselle. Monivuotiset, luonnolliset kukkivat kaistaleet peltojen varrella sekä leikkaamattomat peltopolut ja kukkivat saaret puutarhassa tarjoavat elintärkeitä luonnonvaroja. Villimehiläiset löytävät erityisiä pakopaikkoja paikallisista puista, kuten villiruusuista, kivikasoista ja saviseinistä. Porrastettu kukinta ympäri vuoden on myös tärkeää jatkuvan ravinnonlähteen varmistamiseksi.

Elinympäristöjen suojelu ja ylläpito

Kipeästi tarvittava luonnonvaraisten mehiläisten suojelu ei ole vain luonnonsuojelukysymys, vaan myös luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen edellytys. Luontotyypit, kuten rannikon dyynit, köyhät niityt ja vanhat louhokset, vaativat tiukkaa aluesuojelua. Näiden elinympäristöjen ylläpito on myös tärkeää, jotta voidaan ottaa huomioon eläimistön, erityisesti luonnonvaraisten mehiläisten, tarpeet. Tekniset välineet, kuten moottorisahat ja raivaussahat, ovat välttämättömiä avoimen maan turvaamiseksi ja maaperän häiriöiden luomiseksi, jotka ovat ratkaisevia monien mehiläislajien lisääntymiselle ja selviytymiselle.

EU on vastannut tähän ongelmaan ja asettanut uusia tavoitteita vuodelle 2030 osana luonnon monimuotoisuusstrategiaa. Vähintään 30 prosenttia EU:n meri- ja maa-alueista olisi suojeltava kiinnittäen erityistä huomiota koskemattomiin ekosysteemeihin. Se kehottaa myös tarkistamaan EU:n pölyttäjiä koskevaa aloitetta uusien puitteiden luomiseksi pölyttäjien seurannalle ja suojelulle. Konkreettisilla toimilla tulee tukea ja edistää myös kaupunkialueiden biologista monimuotoisuutta.

Kustannustehokkaiden toimenpiteiden toteuttaminen luonnonvaraisten mehiläisten edistämiseksi on usein yksinkertaista ja voi viime kädessä lisätä maatalouden tuottoa. Suositukset 34 eri viljelykasveille ja niitä vastaavat toimenpiteet on koottu "Käytännön käsikirjaan kasvien pölytyksestä – sadon lisääminen edistämällä biologista monimuotoisuutta". Kynnyksen välttäminen kultivaattorien kaltaisilla menetelmillä voi myös luoda pesimäpaikkoja maassa pesiville lajeille.

Uhka elintarviketuotannolle

Pölyttäjien määrän väheneminen nähdään yhä enemmän uhkana biologisen monimuotoisuuden lisäksi myös maailmanlaajuiselle elintarviketurvalle. Vuoteen 2030 mennessä vähintään 25 prosenttia maatalousmaasta tulisi olla luonnonmukaisesti viljeltyä kestävän maatalouden edistämiseksi. Myös kemiallisten torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä on vähennettävä.

Elinympäristöjen suojelu ja luonnonvaraisten mehiläisten edistäminen liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Vain aktiivisella toiminnalla voimme varmistaa, että nämä välttämättömät pölyttäjät eivät enää vaarannu ja että elintarvikehuoltomme pohja säilyy. Suojelkaamme villimehiläisiämme, suojellaan satojamme.

Freiburgin yliopisto raportoi, että luonnonvaraiset mehiläiset ovat tärkeitä satomme pölyttämisessä. Wildbees.info huomauttaa, että heidän elinympäristönsä tuhoaminen on tärkein vaaran aiheuttaja. Euroopan parlamentti korostaa biologista monimuotoisuutta koskevan strategian merkitystä pölyttäjien vähenemisen pysäyttämisessä.