Ubiquitinaatio avaimena lihavuuden ja diabeteksen torjuntaan!

Ubiquitinaatio avaimena lihavuuden ja diabeteksen torjuntaan!

Stuttgartin yliopiston uusi tutkimus valaisee rasvasolujen ratkaisevaa roolia terveytemme säätelyssä. Tunnetussa lehdessä julkaistussa tutkimuksessaTiede edistyy, kirjoittajat tutkivat lineaarisen ubikvitinaation toimintaa ja sen vaikutusta lipodystrofian ja liikalihavuuteen liittyvien metabolisten oireyhtymien ehkäisyyn. Tällä voi olla kauaskantoisia seurauksia liikalihavuuden ja sen rinnakkaissairauksien hoidossa.

Tutkimus, joka julkaistiin 17. syyskuuta 2025, keskittyy lineaariseen ubikvitiiniketjukokoonpanoon (LUBAC). Tällä on ratkaiseva rooli tulehdusprosessien säätelyssä NF-κB/MAPK-signalointireittien kautta ja se estää solukuoleman ihmisen rasvasoluissa. Hiirimallit, jotka on maalannut HOIP, LUBAC:n katalyyttinen alayksikkö rasvasoluissa, kärsivät lipodystrofiasta ja osoittavat lisääntynyttä alttiutta liikalihavuuteen liittyvälle metaboliselle oireyhtymälle.

Tulehduksen ja rasvasolujen rooli

Tutkimukset osoittavat, että liikalihavuuden aikana esiintyvä rasvasolujen liikakasvu laukaisee kroonisen tulehduksen ja johtaa siten aineenvaihduntahäiriöihin. Rasvasairaudelle spesifisen tulehdussignaalin ymmärtäminen on kuitenkin edelleen epäselvää. Tulokset osoittavat, että vähentynyt HOIP-ilmentyminen rasvakudoksessa korreloi lihavien potilaiden heikomman metabolisen kunnon kanssa.

Erityisesti tutkimuksessa havaituissa hiirissä havaittiin, että HOIP:n puuttuminen ei ainoastaan ​​vähennä TNF-indusoitua NF-KB-aktivaatiota, vaan myös edistää solukuolemaa rasvasoluissa. Kirjoittajat korostavat, että kaspaasi-8:n aiheuttama solukuoleman estäminen voi auttaa estämään lipodystrofiaa ja vähentämään aineenvaihduntaan liittyvien maksasairauksien riskiä.

Lihavuuden lääkehoito

Koska liikalihavuus on edelleen kasvava terveysongelma, lääkehoitoa suositellaan tärkeäksi hoitovaihtoehdoksi. Ihmisten, joiden painoindeksi (BMI) on yli 27 kg/m² ja joilla on samanaikaisia ​​sairauksia tai yli 30 kg/m² ilman muita sairauksia, tulisi harkita lääkehoitoa. Lääkäreiden on ensin arvioitava perusteellisesti rinnakkaissairaudet ja jo otetut lääkkeet oikean hoidon valitsemiseksi.

• Hauptklassen von Adipositas-Medikamenten:
• ZNS-Stimulanzien oder Anorexiants (z. B. Phentermin, Lorcaserin)
• Antidepressiva, Dopaminwiederaufnahmehemmer oder Opioidantagonisten (z. B. Bupropion, Naltrexon)
• Gastrointestinale Wirkstoffe (z. B. Orlistat, GLP-1-Agonisten)
• Andere (z. B. Topiramat, Metformin, SGLT2-Hemmer)

Lääkkeiden tehokkuus voi vaihdella huomattavasti. On myös huomioitava erityisiä sivuvaikutuksia: Orlistaatti voi estää rasvan imeytymistä, mutta johtaa usein epämiellyttäviin maha-suolikanavan oireisiin. Fentermiini puolestaan ​​​​toimii lyhytaikaisena ruokahalua vähentävänä aineena, mutta sillä on myös laaja valikoima mahdollisia sivuvaikutuksia.

Erityistä huomiota kiinnitetään joidenkin lääkkeiden tehon heikkenemiseen: pitkäaikaislääkkeiden keskeyttäminen voi usein johtaa nopeaan painonnousuun. Siksi on erittäin tärkeää, että potilaat ja lääkärit tekevät tiivistä yhteistyötä löytääkseen parhaan mahdollisen terapian, joka on todistetusti menestynyt.

Kaiken kaikkiaan on selvää, että rasvasolujen roolin ja niihin liittyvien aineenvaihduntasairauksien tutkimuksella on suuri merkitys sekä molekyylitasolla että terapeuttisella tasolla. Tulevat tutkimukset voivat tuoda merkittäviä edistysaskeleita liikalihavuuden ja siitä johtuvien sairauksien hoidossa.