Näyttely korostaa Geiershoefer-perheen kärsimyksiä kansallissosialismin aikana

Näyttely korostaa Geiershoefer-perheen kärsimyksiä kansallissosialismin aikana

Eichstättin katolisessa yliopistossa avattiin 28.5.2025 näyttely ”Epäoikeudenmukaisuuden pitkä varjo”, joka valaisee Geiershoefer-perheen kohtaloa kansallissosialistisen vainon aikana. Tämä näyttely on tulosta nykyajan ja nykyhistorian ja journalismin opiskelijoiden kolmen lukukauden intensiivisestä tutkimustyöstä professori tohtori Vanessa Conzen johdolla. Kaikkiaan yli 5 000 sivua lähdemateriaalia katseltiin ja arvioitiin, jotta vainosta ja sen seurauksista kehitettiin mikrohistoriallinen näkökulma. Painopiste on mukana olevissa ihmisissä, eri aikatasoissa ja vainon, karkotuksen ja sodan jälkeisen ajan monimutkaisissa aiheissa.

Tämän projektityön tuloksia ei esitetä vain nykyisessä näyttelyssä, vaan ne julkaistaan ​​myös monografiassa "Epäoikeudenmukaisuuden pitkä varjo. Kansallissosialistinen vaino ja sen jälkimainingit - Geiershoefer-perheen esimerkki". Kaikki kiinnostuneet voivat vierailla näyttelyssä KU:n yliopistokirjaston aulassa 21.6.2025 asti. Tulevia esityksiä on suunnitteilla Ingolstadtissa ja Allersbergissä, mutta myös podcast, yhteistyössä Bayerischer Rundfunkin kanssa, on saatavilla.

Juutalaisten vaino kansallissosialismin aikana

Näyttelyn tavoitteena on laajentaa ja syventää perinteisiä kertomuksia juutalaisten vainosta kansallissosialismin aikana. Tämä vaino alkoi systemaattisesti sen jälkeen, kun natsipuolue tuli valtaan vuonna 1933, jolloin Saksassa harjoitettiin aggressiivisesti juutalaisten valtion syrjintää. Antisemitistinen ajattelu oli kansallissosialistisen ideologian keskeinen perusta. Adolf Hitler ilmoitti "juutalaisten tuhoamisesta" varhain, mikä loi perustan myöhemmälle terrorin ja tuhoamisen politiikalle.

Tämän vainon kohokohta oli marraskuun pogromi vuonna 1938, joka tunnetaan myös nimellä "Kristaaliyön yö". Sinä yönä yli 1 400 synagogaa ja juutalaisten rukoustaloa tuhottiin, satoja juutalaisia ​​kauppoja ja koteja purettiin ja noin 100 juutalaista murhattiin. Tämä valtion järjestämä väkivallanteko käynnisti sortoaallon, joka johti kaiken juutalaisten omaisuuden takavarikointiin ja juutalaisten sulkemiseen pois talouselämästä.

Progressiivinen väkivalta ja holokausti

Vuodesta 1941 lähtien natsien johto, erityisesti SS, toteutti ilmoitetun "juutalaisten tuhoamisen". On arvioitu, että noin 5,7 miljoonaa juutalaista miehitetyistä Euroopan maista murhattiin järjestelmällisesti. Ihmisiä kaasutettiin ja poltettiin tuhoamisleireillä, kun taas ampumajoukot murhasivat suuria määriä juutalaisia ​​paikan päällä. Holokausti, historian radikaalein kansanmurha, ei edusta vain juutalaisen väestön tuhoamista, vaan myös sintien ja romanien sekä vammaisten murhaa samanaikaisesti.

KU:n näyttelyn ja siihen liittyvien julkaisujen tarkoituksena on paitsi muistaa tätä synkkää historian osaa, myös lisätä tietoisuutta vakavista ihmisoikeusloukkauksista ja lukujen takana olevista ihmisistä. Sellaiset aloitteet kuin Gunter Demnigin vuodesta 1995 suunnittelema Stolpersteine ​​muistavat uhreja ja avaavat tilaa yksittäisille tarinoille menneisyyden suurten tapahtumien yhteydessä.

Geiershoefer-perheen esimerkki edustaa siis konkreettista tutkimusalaa, joka valaisee kansallissosialistisen hallinnon aikana kärsineiden ihmisten historiaa ja henkilökohtaisia ​​kokemuksia. Heidän tarinansa kerrotaan paikassa, jossa tiede ja muisti kohtaavat ja voivat auttaa ymmärtämään paremmin menneisyyttä.