Schober saa Heisenberg-professorin: T-solututkimuksen vallankumous!
Professori Dr. Kilian Schober saa Heisenberg-professorin FAU:ssa tutkiakseen T-soluja parempien rokotteiden ja syöpähoitojen saamiseksi.

Schober saa Heisenberg-professorin: T-solututkimuksen vallankumous!
Professori Dr. Kilian Schober vastaanotti 4. heinäkuuta 2025 Heisenberg-professorin Friedrich Alexander University Erlangen-Nürnbergissä (FAU). Tämä on merkittävä askel hänen urallaan, ja sitä tukee Saksan tutkimussäätiön (DFG) yli 500 000 euron rahoitus viiden vuoden aikana. Schober keskittyy erityisesti T-soluihin, joita pidetään avaintekijöinä ihmisen immuunijärjestelmässä. Hänen tavoitteenaan on ymmärtää paremmin näiden solujen biologiaa ja kehittää innovatiivisia lääketieteellisiä sovelluksia erityisesti rokotteisiin ja syövän hoitoon.
T-solut ovat olennainen osa adaptiivista immuunijärjestelmää, jolla on kyky taistella tiettyjä patogeenejä vastaan ja tunnistaa syöpäsoluja. Ihmiskehossa on jopa sata miljoonaa T-solua, joista jokaisessa on ainutlaatuiset reseptorit. Tämä mukautumiskyky on kuitenkin myös kaksiteräinen miekka: Joissakin tapauksissa T-solut voivat laukaista autoimmuunireaktioita hyökkäämällä omaan kehoosi. Schober aikoo tutkia näiden solujen käyttäytymistä ihmiskudoksessa ja tutkii ryhmässään mikrobiologian instituutissa erilaisia sairauksia, mukaan lukien infektioita, kasvaimia ja autoimmuunisairauksia.
T-soluterapiat ja geenitekniikan mahdollisuudet
Hoito omilla T-soluillamme on tullut yhä tärkeämmäksi viime vuosikymmeninä. Münchenin teknisen yliopiston (TUM) tiimi on edistynyt merkittävästi tässä suhteessa. Hänen tutkimuksensa CRISPR-Cas9-geenitekniikalla on tuottanut lupaavia lähestymistapoja. T-soluja muunnettiin niin, että ne muistuttavat läheisesti luonnollisia immuunisoluja. Lähestymistapa T-soluhoitoon sisältää kaksi menetelmää:
- Der Empfänger erhält T-Zellen von einem Spender.
- Die eigenen T-Zellen des Empfängers werden entnommen, genetisch umprogrammiert und dann im Körper gegen Infektionen oder Tumore eingesetzt.
Vaikka ensimmäinen menetelmä on osoittanut lupaavia tuloksia kliinisissä malleissa, omien T-solujen uudelleenohjelmointi on edelleen haaste, joka on täynnä erilaisia ongelmia. Professori Schober luottaa näihin menetelmiin tutkimuksessaan ja käyttää tulevaisuuteen suuntautuvia lähestymistapoja optimoidakseen T-soluvasteita rokotuksiin, esimerkiksi SARS-CoV-2- ja keltakuumerokotteita vastaan.
Yhteistyö ja tulevaisuuden näkymät
Toinen keskeinen näkökohta Schoberin tutkimustyössä on läheinen yhteistyö Münchenin Helmholtz Centerin Computational Health Centerin kanssa. Siellä kehitetään antigeenikirjastoa, jonka tavoitteena on tekoälyn avulla ennustaa T-solureseptorikohteita. Tämä monitieteinen lähestymistapa voi merkittävästi edistää tehokkaiden ja kohdennettujen immuunihoitojen kehittämistä.
Lisäksi Erlangenin yliopistollisessa sairaalassa tehdään havainnointitutkimuksia paikallisten kliinisten yhteistyökumppaneiden näytteillä. Nämä voivat johtaa tulevaisuudessa kliinisiin tutkimuksiin, jotka edistäisivät potilaslähtöistä immunoterapian tutkimusta.
Schober on osa nuorten kykyjen ohjelmaa, joka tukee merkittäviä nuoria tutkijoita, joilla on mahdollisuus saada pysyvä professuuri viiden vuoden kuluttua. Nämä Heisenberg-professorit edustavat akateemisen opetuksen ja tutkimuksen innovaatioiden nousua, jolla voi olla suuri merkitys T-soluimmunologian alalla ja sen ulkopuolella. Tässä yhteydessä äskettäinen julkaisu geenitekniikasta ja edistyneistä geenien muokkausjärjestelmistä, joka ilmestyi lehdessä *Molecular Therapy – Nucleic Acids*, on myös merkityksellinen. Artikkeli korostaa viimeisintä kehitystä tällä tutkimusalueella ja niiden mahdollisia sovelluksia parantaa T-soluhoitoja PubMed raportoi, että....
Jatkuva tutkimus ja kehitys T-solujen alalla ei ainoastaan lupaa merkittäviä edistysaskeleita immunoterapiassa, vaan se voi myös muuttaa perusteellisesti ymmärrystä ihmisen immuunijärjestelmästä. Kun otetaan huomioon immuunisolujen geneettisen muuntamisen tuomat haasteet ja mahdollisuudet, seuraavat muutamat vuodet ovat ratkaisevia lääketieteellisen tutkimuksen tulevaisuuden kannalta.