Maaperän huonontuminen: Maailmanlaajuinen kriisi uhkaa elintarviketurvaamme!

Transparenz: Redaktionell erstellt und geprüft.
Veröffentlicht am

Kenttäkurssi alkaa 19.6.2025 UNI Potsdamissa luennoilla Namibian sosioekologisista järjestelmistä ja biologisesta monimuotoisuudesta.

Am 19.06.2025 startet der Feldkurs an der UNI Potsdam mit Vorträgen zu sozioökologischen Systemen und Biodiversität in Namibia.
Kenttäkurssi alkaa 19.6.2025 UNI Potsdamissa luennoilla Namibian sosioekologisista järjestelmistä ja biologisesta monimuotoisuudesta.

Maaperän huonontuminen: Maailmanlaajuinen kriisi uhkaa elintarviketurvaamme!

19.6.2025 kenttäkurssin toinen päivä Namibiassa alkoi jännittävällä aamulla, jota johti tohtori Stefan Liehr. Hänen puheensa aiheesta "Sosioekologisten järjestelmien ymmärtäminen (SES)" korosti aavikoitumisen kääntöpisteiden merkitystä. Dr. Liehr selitti, kuinka pienilläkin ekologisilla tai sosiaalisilla muutoksilla voi olla vakavia vaikutuksia ekosysteemeihin. Nämä havainnot ovat erityisen tärkeitä pitkän aikavälin kestävän maanhoidon kannalta.

Osana ryhmäharjoitusta osallistujia kannustettiin tunnistamaan erilaisia ​​laidunalueiden järjestelmiin vaikuttavia tekijöitä. Painopiste oli liikalaiduntamisessa, taloudellisessa paineessa, sidosryhmien yhteistyössä sekä pensaiden leviämisessä ja kasvillisuuden peittämisessä. Tavoitteena oli kehittää palautesilmukoita ja hallintastrategioita kääntöpisteiden välttämiseksi tai erityisesti laukaisemiseksi. Ekologisten ja sosiaalisten prosessien monimutkaisuus ja keskinäiset yhteydet laidunhoidossa korostuivat vaikuttavasti.

Keskity biologiseen monimuotoisuuteen ja maaperän terveyteen

Lounaan jälkeen tri Clara Nesongano istunto biologisen monimuotoisuuden arvioinnista. Hän keskusteli luonnon monimuotoisuuden käsitteestä sekä erilaisista arviointimenetelmistä ja niiden roolista muuttuvassa ilmastossa. Tohtori Mark Bilton laajensi keskustelua panoksella tutkimuksen suunnitteluun korostaen selkeästi määriteltyjen tutkimuskysymysten merkitystä. "Älä yritä vastata kaikkeen - vastaa hyvään kysymykseen hyvin", oli hänen ydinviestinsä.

Tohtori-opiskelija Lisa-Maricia Schwarz esitteli olennaisia ​​indikaattoreita nurmen huononemistilan arvioimiseksi, mukaan lukien maaperän häviäminen, maanpeite ja tuottavuus. Nämä indikaattorit ovat ratkaisevan tärkeitä tehokkaiden hallintotoimenpiteiden kannalta. Katrin Zimmer piti toisen luennon maakerroksen degradaatiotilan arvioinnista ja maaperän roolista ekosysteemeissä. Erityisesti korostettiin maaperän orgaanisten hiilivarastojen merkitystä niiden terveyden avainindikaattorina.

Laajemmassa yhteydessä Euroopan komissio tarkastelee maan huononemisen ongelmaa uudessa aavikoitumisen maailmankartassa. Koulutuksesta, kulttuurista, nuoriso- ja urheiluasioista vastaava komissaari Tibor Navracsics huomautti, että viimeisen 20 vuoden aikana maataloustuotanto ja samalla kasteluala ovat lisääntyneet merkittävästi, mikä on vaikuttanut merkittävästi maaperän laatuun. Atlas tarjoaa päättäjille asianmukaisia ​​näkemyksiä maan huonontumisen syistä ja mahdollisista korjauskeinoista.

Atlasin mukaan yli 75 prosenttia maapallon pinta-alasta on huonontunut ja yli 90 prosenttia maaperästä saattaa olla huonontunut vuoteen 2050 mennessä. Näillä kehityksellä on kauaskantoisia sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia. Belgian 67-kertainen pinta-ala heikkenee joka vuosi. Tämä vaikuttaa erityisesti Afrikkaan ja Aasiaan. Maan huononemisesta johtuvat taloudelliset tappiot rasittavat maailmantaloutta noin 10 prosentilla vuotuisesta taloustuotannosta. Tämä puolestaan ​​edistää ruokaturvaa, ilmastonmuutosta ja muuttoliikettä.

Tarvitaan toimia ja paikallisia ratkaisuja

Haasteet ovat valtavia. Vuosina 1970–2012 makean veden lajien määrä väheni vaikuttavalla 81 %:lla. Asiantuntijat arvioivat, että maailmanlaajuiset sadot voivat laskea lähes 10 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, ja erityisesti Intian, Kiinan ja Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden kaltaiset maat kärsivät. Siellä kasvituotanto voitaisiin jopa puolittaa. Maaperän laadun heikkeneminen liiallisesta lannoitteiden käytöstä Aasiassa ja lannoitteiden puutteesta Afrikassa on toinen esimerkki tästä dynamiikasta.

Kielteisen kehityksen torjumiseksi on tärkeää löytää paikallisia ratkaisuja. Atlas suosittelee sadon lisäämisen, kasviperäisen ravinnon ja ruokahävikin vähentämisen yhdistelmää mahdollisina toimenpiteinä maan huonontumisen hillitsemiseksi ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi. Tämän alan kehitys on välttämätöntä maatalouden laajentumisen ja ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaamiseksi.

Lisätietoja voit lukea raportista osoitteesta Potsdamin yliopisto, aavikoitumista koskeva raportti Euroopan komissio ja Maaperän atlas katso.