DDR-taide keskittyy: Zerreißprobe näyttää unohdettuja mestariteoksia

DDR-taide keskittyy: Zerreißprobe näyttää unohdettuja mestariteoksia

Näyttely "Zerreißprobe" avautuu 5.6.2025 Neue Nationalgaleriessa Berliinissä ja tarjoaa uudenlaisen näkökulman DDR:n taiteeseen. Teosten joukossa on Wolfgang Mattheuerin kuuluisa maalaus "The Excellent", joka esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1974 Dresdenin Albertinumissa. Kuvassa nainen, jolla on notkahtaneet olkapäät ja ahmiva katse tulppaanin varrelle. Tämä kuvaus on ristiriidassa joukkomedian "työaktivisteista" välittämän kuvan kanssa ja käsittelee vakavia kysymyksiä identiteetistä, roolista ja yksinäisyydestä DDR-yhteiskunnassa.

1980-luvulla DDR:n opiskelijat saivat ajatella kuvaa osana taidekasvatusta. Yksi keskeisistä kysymyksistä oli työssäkäyvien naisten taakka, joka usein kantoi kaksin- tai kolminkertaista taakkaa. Yhdistymisen jälkeen maalaus unohdettiin ja katosi varastoihin ja arkistoon. Paluu näyttelyyn tuo nyt tämän tärkeän teoksen takaisin julkisuuteen.

Taiteilijoiden ja teosten monimuotoisuus

"Zerreißprobe" sisältää teoksia 46 taiteilijalta, mukaan lukien suuret, kuten Uwe Pfeiffer ja Angela Hampel. Näyttelyssä on yhteensä noin 80 kuvaa ja veistosta, joilla ei ole yhtenäistä tyyliasennetta. Sen sijaan teokset esitetään eriytetyissä käsikirjoituksissa ja kuvalauseissa. Taiteilijat ankkuroituvat kansainväliseen New Figurationiin, jolle on ominaista pop-taide ja erilaiset realismit ja joka on etääntynyt itäblokin sosialistisesta realismista.

Neue Nationalgalerien apulaisjohtaja Joachim Jäger korostaa, että DDR:n taiteella on tärkeä rooli nykytaiteen kehityksessä. Se tarjoaa vakavaa keskustelua elämästä taiteessa, teatterissa ja kirjallisuudessa. Esimerkiksi Cornelia Schimmele käsittelee performatiivisissa teoksissaan valvonnan ahtautta, kun taas Gabriele Stötzer ja Tina Bara käyttivät vaihtoehtoisia taiteen tiloja itsensä vahvistamiseen valtion hallintaa vastaan.

Taide yhteiskunnan peilinä

Teokset paljastavat etäisen, joskus kriittisen suhteen todellisuuteen. Ne kutsuvat pohtimaan jokapäiväistä elämää ja edistävät yksilöllistä edustusta. Elske Rosenfeld käsittelee teoksessaan vallankumouksellisen halun devalvoitumista ja itäsaksalaisten tyytymättömyyden ilmaisujen merkitystä. Ruth Wolf-Rehfeldt toteutti viimeisen postitaidekampanjan DDR:ssä vuonna 1990 protestoidakseen DDR:n lakkauttamista vastaan.

Potsdamin yliopiston taiteen professori Melanie Franke kuvailee näyttelyä kokeelliseksi ja rohkeaksi. Antologiassaan hän tarkastelee taiteen ja historian roolia eri näkökulmista ja luo näin tärkeän keskustelun yhteiskunnasta ja sen mullistuksista. Näyttely ei tarjoa vain näkemystä DDR:n taiteelliseen käytäntöön, vaan myös sen ajan haavoittuviin, inhimillisiin kokemuksiin.