Paneelikeskustelu sodan päättymisestä: historian opetuksia tulevaisuutta varten

Transparenz: Redaktionell erstellt und geprüft.
Veröffentlicht am

30. huhtikuuta 2025 Berliinin johtavat tiedemiehet keskustelivat toisen maailmansodan opetuksista nykyisten konfliktien osalta.

Am 30. April 2025 diskutierten führende Wissenschaftler in Berlin über die Lehren aus dem Zweiten Weltkrieg für aktuelle Konflikte.
30. huhtikuuta 2025 Berliinin johtavat tiedemiehet keskustelivat toisen maailmansodan opetuksista nykyisten konfliktien osalta.

Paneelikeskustelu sodan päättymisestä: historian opetuksia tulevaisuutta varten

30.4.2025 Konrad Adenauerin säätiössä Berliinissä järjestettiin tärkeä paneelikeskustelu. Tunnetut tutkijat, mukaan lukien tohtori Tatiana Timofeeva eurooppalaisesta Viadrinan yliopistosta, keskustelivat poliittisiin konflikteihin ja toimintamahdollisuuksiin liittyvistä avainkysymyksistä. Tällä tapahtumalla päätettiin kaksipäiväinen konferenssi "8. toukokuuta 1945. Toisen maailmansodan loppu ja sen opit nykypäivään", joka järjestettiin sodan päättymisen 80-vuotispäivän kunniaksi. Konrad Adenauerin säätiön puheenjohtaja, professori tohtori Norbert Lammert avasi konferenssin puheella, jossa hän korosti nykyisten sotilaallisten konfliktien merkitystä ja lähetti siten vahvan signaalin menneisyyden muistolle sekä tämän päivän opetuksista. europa-uni.de raportoitu yksityiskohtaisesti.

Pääluennon piti prof. tohtori Jörn Leonhard, Freiburgin yliopiston historioitsija. Hänen aiheensa "Sodista ja niiden lopettamisesta" keskittyi ensimmäisen ja toisen maailmansodan sotilaiden kohtaloihin. Leonhard korosti virallisten ja yksilöllisten muistojen välistä eroa ja keskusteli sotien päättymiseen johtavista historiallisista tekijöistä. Hän korosti median ja kertomusten merkitystä ja varoitti historiallisten vertailujen yksinkertaistamisesta. Sitä seurannut paneelikeskustelu muutti näkökulmia ja keskittyi ajankohtaisiin geopoliittiseen kehitykseen erityisesti Yhdysvaltojen, Ukrainan ja Venäjän osalta.

Geopoliittiset keskustelut ja haasteet

Tässä yhteydessä professori Leonhard, tohtori Jana Puglierin Euroopan ulkosuhteiden neuvostosta ja tohtori Tatiana Timofeeva huolestuttavia havaintoja. Leonhard teki selväksi, että rauhaa ei pitäisi ymmärtää pelkästään väkivallan puuttumisena. Timofejeva puhui vuoropuhelun tärkeydestä ja totesi, että Putinin kuuntelemista ja kommunikointia voidaan jo pitää menestyksenä. Puglierin puolestaan ​​oli huolissaan mahdollisista huijausneuvotteluista Yhdysvaltojen, Venäjän ja Ukrainan välillä ja viittasi Euroopan lisääntyvään kääntymiseen pois Ukrainasta.

Konferenssisarja järjestettiin yhteistyössä European University Viadrinan, Université Paris 1 Panthéon Sorbonnen ja New Yorkin Columbia Universityn kanssa. Konferenssin toinen järjestäjä prof. Dr. antoi myös tärkeän panoksen. Claudia Weber ja avauspuhuja Prof. Dr. Edward Mill.

Ukrainan rooli toisessa maailmansodassa

Osana konferenssia keskustelu tarjosi myös historiallisen kontekstin sotilaallisille konflikteille erityisesti Ukrainan osalta. Ukrainan historia toisen maailmansodan aikana alkoi 1. syyskuuta 1939, kun konflikti puhkesi Euroopassa. Tämän seurauksena maasta tuli puna-armeijan ja saksalaisen Wehrmachtin välillä käytyjen intensiivisten taistelujen kohtaus. Ukrainassa kuoli yli kahdeksan miljoonaa ihmistä, mukaan lukien viisi miljoonaa siviiliä ja 1,6 miljoonaa juutalaista ukrainalaista Wikipedia kuvattu yksityiskohtaisesti.

Konflikti johti Ukrainan miehitykseen saksalaisten joukkojen toimesta, jotka hyökkäsivät vuonna 1941 ja jakoivat maan useisiin hallintoalueisiin. Nationalistiset liikkeet, erityisesti Ukrainan kansallismielisten järjestö OUN, heijastavat sodan olosuhteiden muovaamaa itsenäisyystahtoa. Samaan aikaan monet ukrainalaiset pakotettiin osallistumaan Saksan sotatoimiin ja jotkut vastustivat Neuvostoliittoa ja Puolaa. Itäisen yleissuunnitelman mukaan saksalaiset asetettiin Ukrainaan, mutta sitä ei toteutettu.

Kansallisten etujen, yhteistyön ja vastarinnan kietoutuminen muodosti monimutkaisen kuvan Ukrainasta sodan aikana. Sodan jälkeen seurasi puolalaisten ja ukrainalaisten pakkosiirto, kun taas Neuvostoliitto yritti hallita Ukrainaa kattavasti ja pakottaa sen mukautumaan. Tämän säännön jatkuva vastustus johti väkivaltaisiin konflikteihin, jotka kestivät 1950-luvulle saakka ja vaikuttavat edelleen alueen nykyiseen tilanteeseen.