Palkittu Szangolies: Uusia näkökulmia lajien suojeluun!

Palkittu Szangolies: Uusia näkökulmia lajien suojeluun!

28. huhtikuuta 2025 Leonna Szangolies, nuori tutkija Potsdamin yliopistosta, sai arvostetun 2024 Elton-palkinnon "Journal of Animal Ecologysta". Hänen tutkimuksensa valaisee liikkeen, aineenvaihdunnan ja biologisen monimuotoisuuden monimutkaisia ​​suhteita pirstoutuneissa maisemissa. Heidän tutkimuksensa tavoitteena on parantaa ymmärrystä lajien rinnakkaiselosta, kun maailma kohtaa merkittäviä ympäristömuutoksia. Sangolies simuloi yksilökohtaisen mallin avulla lajiyhteisöjä ottaen huomioon liikekäyttäytymisen ja energia-aineenvaihdunnan.

Heidän tutkimuksensa tulokset osoittavat, että energiatasapaino ja lajien rinnakkaiselo korreloivat. Szangolies havaitsi, että suurin monimuotoisuus ja rinnakkaiselo havaittiin, kun elinympäristön pirstoutuminen oli kohtalaista, mikä tasoitti tietä uusille, käytännöllisille suojelustrategioille. Hän ilmaisi ilonsa palkinnosta, joka osui samaan aikaan hänen väitöskirjansa valmistumisen kanssa. Szangoliesilla on kandidaatin tutkinto biomatematiikasta ja maisterin tutkinto ekologiasta, evoluutiosta ja luonnonsuojelusta Potsdamin yliopistosta.

Tutkimuksen ja käytännön yhteys

Szangolien työ tulee olemaan tärkeää paitsi teoreettisen ekologian, myös käytännön toteutuksen kannalta luonnonsuojelussa. Suojelustrategioiden kehittäjät voivat hyödyntää havaintojaan löytääkseen kestäviä ratkaisuja biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen pirstoutuneissa elinympäristöissä. Tämä näkökohta tulee erityisen tärkeäksi, koska nykyinen tutkimus osoittaa, että elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen voivat merkittävästi vähentää biologista monimuotoisuutta.

Michiganin yliopiston, Saksan integroivan biologisen monimuotoisuuden tutkimuskeskuksen ja Martin Lutherin yliopiston Halle-Wittenbergin johtaman uuden tutkimuksen mukaan suuret, häiriöttömät maisemat palvelevat biologista monimuotoisuutta yleisesti paremmin kuin hajanaiset alueet. Tässä Nature-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkastellaan 4 006 lajia 37 paikassa ympäri maailmaa ja osoittaa, että pirstoutuneissa maisemissa on keskimäärin 13,6 % vähemmän lajeja pienessä elinympäristössä ja 12,1 % vähemmän maisema-asteikossa.

Keskustelu elinympäristöjen pirstoutumisesta

Ekologiakeskustelussa ollaan eri mieltä siitä, pitäisikö suuria, pieniä, pirstoutuneita alueita vai suurempia, vierekkäisiä maisemia suojella paremmin. Vaikka ekologit ovat yhtä mieltä siitä, että elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen vaikuttavat kielteisesti biologiseen monimuotoisuuteen, tutkimustulokset osoittavat, että pääosin generalistit selviytyvät pirstoutuneilla alueilla. Nämä tiedot ovat tärkeitä suojelustrategioiden tulevalle suunnalle.

Tutkimus osoittaa, että beeta-monimuotoisuuden lisääntyminen pirstoutuneissa maisemissa ei kompensoi lajien monimuotoisuuden vähenemistä maisematasolla. Gonçalves-Souza, tutkimuksen toinen kirjoittaja, kehottaa luonnonsuojeluyhteisöä keskittymään metsien ennallistamiseen sen sijaan, että kiistettäisiin pelkästään elinympäristön pirstoutumisesta. Luontotyyppien toistuva suojelu voi olla ratkaisevassa asemassa maailmanlaajuisen biologisen monimuotoisuuden ylläpitämisessä pitkällä aikavälillä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että sekä Szangolien tutkimus että viimeaikaiset tutkimukset elinympäristöjen pirstoutumisesta tarjoavat arvokkaita näkemyksiä suojelusta. Aikana, jolloin biologisen monimuotoisuuden suojelu on ensisijainen tavoite, on ratkaisevan tärkeää kehittää ja toteuttaa asianmukaiset strategiat jäljellä olevien elinympäristöjen suojelemiseksi ja ennallistamiseksi kestävällä tavalla.