Frankfurt paljasti: 7500 kirjaa natsien aikakaudelta löydettiin vihdoin!

Transparenz: Redaktionell erstellt und geprüft.
Veröffentlicht am

Frankfurtin yliopiston kirjasto on tutkinut natsien ryöstetyn omaisuuden palauttamista vuodesta 2020 lähtien kaupungin ja liittohallituksen tukemana.

Die Universitätsbibliothek Frankfurt forscht seit 2020 zur Rückgabe von NS-Raubgut, unterstützt von der Stadt und Bund.
Frankfurtin yliopiston kirjasto on tutkinut natsien ryöstetyn omaisuuden palauttamista vuodesta 2020 lähtien kaupungin ja liittohallituksen tukemana.

Frankfurt paljasti: 7500 kirjaa natsien aikakaudelta löydettiin vihdoin!

Syksystä 2020 lähtien Frankfurtin yliopiston kirjasto on omistautunut tärkeälle tehtävälle: tutkia natsien aikana laittomasti takavarikoituja kirjoja. Tässä yhteydessä ensimmäinen alkuperätutkimusprojekti saatiin onnistuneesti päätökseen ja laadittiin tutkimusraportti. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa kirjat, jotka takavarikoitiin alkuperäisiltä omistajilta natsien vainon yhteydessä. Tätä kunnianhimoista hanketta tuki Saksan kadonnut kulttuuriperintökeskus, ja sitä pidetään pitkän aikavälin alkuperätutkimuksen alkuna.

Vuoden 1998 Washingtonin julistus muodostaa moraalisen ja eettisen perustan ryöstetyn taiteen palauttamiselle tai korvaukselle. Professori Enrico Schleiff, Goethen yliopiston rehtori, korostaa laitoksen vastuuta kohdata menneisyytensä. Frankfurtin kaupungilla on myös erityinen rooli, sillä se omistaa monia kirjoja entisestä kaupunki- ja yliopistokirjastosta. Arviolta kolmannes ennen vuotta 1945 julkaistuista kirjoista kuuluu kaupungille vielä tänäkin päivänä.

Lähdetutkimusten tulokset

Kulttuuripäällikkö tohtori Ina Hartwig sanoo, että varastettujen kirjojen määrä on järkyttävä ja järjestelmällinen tutkimus oli kauan odotettu. Hankkeessa tutkittiin yli 75 000 kirjaa ja tunnistettiin 7 500 kopiota, jotka todennäköisesti vedettiin laittomasti. Tähän mennessä on palautettu 35 tapausta, joissa on yhteensä 90 osaa, mukaan lukien palautukset ja takaisinostot. Eräs ratkaiseva tapaus koskee vuonna 1934 likvidoidun Baer-antiikkikirjakaupan kirjoja, joissa yli 5 000 osaa tunnistettiin natsien ryöstöksi.

Hanke ei ole vain tärkeä askel kohti uudelleenarviointia, vaan se nähdään myös jatkohankkeen aloituksena, jota jatketaan seuraavan kahden vuoden aikana. Pääpaino on vanhoissa, harvinaisissa ja arvokkaissa vedoksissa. Johann Christian Senckenbergin yliopiston kirjasto on yksi Saksan tärkeimmistä akateemisista kirjastoista ja sillä on keskeinen rooli tässä tutkimustyössä.

Alkuperätutkimus ja sen merkitys

Natsien ryöstetyn omaisuuden tutkimuksen ja palauttamisen puitteet Saksassa ovat parantuneet merkittävästi viimeisten 25 vuoden aikana Washingtonin periaatteiden ja niihin liittyvän yhteisen julistuksen julkaisemisen jälkeen. Järjestelmällistä alkuperätutkimusta tekevien museoiden, kirjastojen, arkistojen ja julkisten laitosten määrä on lisääntynyt. Liittovaltion kulttuuri- ja mediavaltuutettu antoi tälle tutkimusalueelle käyttöön noin 88 miljoonaa euroa vuosina 2008–2022 ja vuodelle 2023 suunnitellaan noin 13 miljoonaa euroa.

Lähdetutkimuksen tavoitteena on selvittää taideteosten ja kulttuuriesineiden alkuperää sekä dokumentoida omistajanvaihdoksen ja omistussuhteen olosuhteet. Saksassa yli 30 000 taideteosta, kirjaa ja arkistomateriaalia on tähän mennessä tunnistettu ja palautettu natsien ryöstetyksi omaisuudeksi, vaikka palautusten todellista määrää on usein vaikea määrittää. Monia palautuksia ei julkisteta. Vuonna 2016 voimaan tullut Cultural Property Protection Act -laki tukee Washingtonin periaatteiden toimeenpanoa ja lisää huolellisuusvelvoitteita käsiteltäessä teoksia, jotka on voitu takavarikoida natsien vainon vuoksi.

Erikoistuneita professuureja on perustettu Bonnin, Münchenin, Berliinin, Würzburgin ja Lüneburgin yliopistoihin ankkuroimaan tätä tärkeää tieteen ja opetuksen tutkimustyötä. Myös museoiden, kokoelmien ja taidekaupan asiantuntijoille tarjotaan täydennyskoulutusohjelmia alkuperätutkimuksen tietoisuuden ja osaamisen edistämiseksi.

Liittovaltion ja osavaltioiden hallitukset pyrkivät myös tukemaan tunnistetun kulttuuriomaisuuden palauttamista entisille omistajilleen tai heidän perillisilleen. Tämä tehdään yksilöllisen tarkastelun jälkeen ja ottaen huomioon jo maksetut korvaukset. Se on jatkuva prosessi, joka vaatii ja on edelleen tarpeellista vastuullista tarkastelua natsikauden historiasta ja menetyksistä.

Kaiken kaikkiaan Frankfurtin yliopiston kirjastohanke osoittaa, kuinka tärkeää ja kiireellistä on käsitellä uudelleen natsien ryöstetty omaisuus saksalaisessa kulttuuriperinnössä. Lähdetutkimuksen kehitys ja tulokset ovat paitsi alueellista, myös kansallista ja kansainvälistä merkitystä oikeudenmukaisuuden ja muistokulttuurin kannalta.