Lepakoiden katastrofi: Uudet sienilajit uhkaavat heidän tulevaisuuttaan!

Lepakoiden katastrofi: Uudet sienilajit uhkaavat heidän tulevaisuuttaan!

Greifswaldin yliopiston tohtoriopiskelijan johtama kansainvälinen tutkimusryhmä on julkaissut huolestuttavia tuloksia sienestä, joka on ollut suuri uhka lepakoille vuosia. Tutkimus lehdessäLuontojulkaistiin, analysoitiin yli 5000 näytettä patogeenistä Pseudogymnoascus destructans, joka on vastuussa suurimmasta rekisteröidystä nisäkässukupuutosta. Haavoittuvia ovat Pohjois-Amerikan lepakoiden lisäksi mahdollisesti muutkin lajit, jotka eivät ole vielä kärsineet.

White-nose-oireyhtymä (WNS) tunnistettiin ensimmäisen kerran Yhdysvaltojen koillisosassa vuonna 2006. Tämä sieni on sittemmin johtanut massasukupuuttoon sairastuneilla alueilla, ja yli 5,7 miljoonaa lepakkoa kuoli vuoden 2011 loppuun mennessä. Kuolleisuus on noussut yli 90 % joissakin luolissa, mikä nostaa hälytyskelloja luonnonsuojelijalle. Euraasiasta alun perin peräisin oleva sieni ei ole osoittanut siellä niin tuhoisia vaikutuksia, mikä herättää kysymyksen siitä, mitkä tekijät vaikuttavat sen aggressiivisuuteen Pohjois-Amerikassa.

Ihmisen väliintulon aiheuttamat vaarat

Uusi tutkimus korostaa ihmisen toiminnan riskejä ekosysteemeihin. Tutkijat useista maista, kuten Ranskasta, Bulgariasta, Suomesta ja Ukrainasta, ovat kokoontuneet analysoimaan ongelmaa kattavasti. Tutkimus osoittaa, että jo tunnetun taudinaiheuttajan lisäksi löydettiin toinen laji, joka saattaa myös mahdollisesti olla vastuussa valkonenätaudista. Geneettiset analyysit tunnistivat Ukrainan Podillian alueen Pohjois-Amerikan tuonnin alkuperäalueeksi, mikä saattaa johtua vaihdosta New Yorkin tutkijoiden kanssa.

Tutkimus vaatii kiireellisesti parantamaan speleologian bioturvallisuutta. Tiukkojen bioturvallisuusstandardien ja tutkimuslaitteiden perusteellisen puhdistuksen tarve korostetaan taudinaiheuttajan leviämisen estämiseksi.

Biologisen monimuotoisuuden ja zoonoosien rooli

Toinen lepakoista käytävän keskustelun näkökohta on luonnon monimuotoisuuden väheneminen, jolla ei ole vain ekologisia vaan myös terveydellisiä seurauksia. Ulmin yliopiston tutkimus osoittaa, että vähemmän monimuotoisilla lepakkoyhteisöillä on suurempi riski zoonoosipatogeenien, kuten koronavirusten, leviämiseen. Alhaisempi lajien monimuotoisuus yhteisöissä tarkoittaa, että häiriönsietokykyiset, viruksille alttiimmat lajit hallitsevat usein.

Ghanassa tehdyssä kenttätutkimuksessa selvitettiin, kuinka ihmisen toiminta vaikuttaa lepakoiden lajikoostumukseen ja lisää siten tartuntariskiä. Nämä tulokset tukevat "One Health" -konseptia, jossa ihmiset, eläimet ja ympäristö nähdään yhtenä kokonaisuutena ja korostetaan lepakkopopulaation suojelemisen merkitystä pandemioiden ehkäisyssä. Lepakot tarjoavat tärkeitä ekosysteemipalveluita, kuten pölytystä ja hyönteispopulaatioiden säätelyä, jotka ovat kriittisiä ihmisten terveydelle ja maataloudelle.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkimus osoittaa selvästi, kuinka läheisesti terveytemme on sidoksissa eläinpopulaatioiden terveyteen ja ympäristömme biologiseen monimuotoisuuteen. Lepakoiden suojatoimenpiteet ovat erittäin tärkeitä paitsi ekologisesta myös terveydellisestä näkökulmasta.

Greifswaldin yliopisto raportoi, että yli 360 vapaaehtoista, mukaan lukien kiropterologit, osallistui näytteenottoon, mikä korostaa osallistuvan tieteen voimaa.

Tarjoaa lisätietoja Wikipedia, jossa valkoisen nenä-oireyhtymän vaikutukset on kuvattu yksityiskohtaisesti.

Jos haluat kattavamman näkökulman luonnon monimuotoisuuden ja ihmisten terveyden väliseen yhteyteen, suosittelemme lukemaan tutkimuksen osoitteessa Ulmin yliopisto, joka analysoi koronavirusten dynamiikkaa lepakkoyhteisöissä.