Valtamerten suojelu: uudet tavoitteet biologiselle monimuotoisuudelle sovittu vuoteen 2030 mennessä!

Valtamerten suojelu: uudet tavoitteet biologiselle monimuotoisuudelle sovittu vuoteen 2030 mennessä!

Jan-Claas Dajkan johtama kansainvälinen tiimi Helmholtz Institute for Functional Marine Biodiversity -instituutista (HIFMB) tutki äskettäin vuonna 2022 hyväksyttyjen biodiversiteettitavoitteiden tehokkuutta. Monet maat ovat allekirjoittaneet nämä tavoitteet osana Kunming-Montreal Global Biodiversity Framework -ohjelmaa. Sopimuksen mukaan vähintään 30 prosenttia maailman maa- ja merialueesta on suojeltava vuoteen 2030 mennessä. Tämä merkitsee merkittävää parannusta vuonna 2010 hyväksyttyihin Aichin tavoitteisiin verrattuna, joita kritisoitiin riittämättöminä monien mittaamattomien päätöslauselmien vuoksi. Dajka korostaa, että Kunming-Montrealin sopimus tarjoaa uuden strategisen suunnitelman vankailla tieteeseen perustuvilla tavoitteilla.

Tässä tutkimuksessa analysoitiin meren biologista monimuotoisuutta koskevia tieteellisiä artikkeleita sekä poliittisia sopimuksia vuosien 2010 ja 2020 välillä. Tutkijat tunnistivat kuusi tärkeää biologisen monimuotoisuuden muuttujaa, jotka ovat ratkaisevia meren biologisen monimuotoisuuden seurannassa. Näitä ovat lajin alueellinen jakautuminen, geneettinen vaihtelevuus, ulkoiset ominaisuudet ja ekosysteemien rakenne. Tutkimus korostaa, että perusindikaattorit, kuten lajimäärät ja geneettinen monimuotoisuus, ovat keskeisiä luonnonsuojelun edistymiselle. Toissijaiset luokat, kuten ekosysteemin rakenne ja toiminta, ovat myös tärkeitä, mutta niitä ei pidä korostaa liikaa. Dajka kehottaa poliittisia instituutioita toteuttamaan nämä havainnot kehittämällä asianmukaisia ​​indikaattoreita kansallisella tasolla ja ryhtymällä tieteellisiin toimiin.

Globaalit biologisen monimuotoisuuden ponnistelut

Tämän tutkimuksen yhteydessä 15. Maailman luontokonferenssi pidettiin Montrealissa, Kanadassa, vuonna 2025, jossa biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (CBD) sopimusvaltiot päättivät "Global Biodiversity Frameworkista". Päätavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden väheneminen vuoteen 2030 mennessä ja kääntää suuntaus. Tämä sisältää pitkän aikavälin tavoitteet vuoteen 2050 asti sekä 23 erityistavoitetta vuodelle 2030. Vähintään 30 prosentin maa- ja vesistövaatimuksen lisäksi se korostaa, että alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeudet on turvattava. Vuoteen 2030 mennessä 30 prosenttia maan ja meren vahingoittuneista ekosysteemeistä pitäisi palauttaa luontoon.

Rahoitus on näissä toimissa ratkaisevassa asemassa. Globaalin pohjoisen maat ovat sitoutuneet investoimaan 20 miljardia dollaria vuosittain globaaliin etelään vuoteen 2025 mennessä, ja tämän määrän odotetaan kasvavan 30 miljardiin dollariin vuodessa vuoteen 2030 mennessä. Kaiken kaikkiaan tavoitteena on investoida maailmanlaajuisesti 200 miljardia dollaria vuosittain biologisen monimuotoisuuden suojeluun vuoteen 2030 mennessä.

Meren biologisen monimuotoisuuden uhka

Tutkijat ympäri maailmaa varoittavat meren biologista monimuotoisuutta uhkaavasta uhasta. Marine Stewardship Councilin (MSC) tutkimuksen mukaan yli kaksi kolmasosaa tutkituista 60 valtameriasiantuntijasta pitää ilmastonmuutosta suurimmana uhkana meren terveydelle. Muita riskejä ovat liikakalastus ja muutokset meriympäristöissä. Siitä huolimatta 45 prosenttia vastaajista on optimistisia nähdessään edistyksen tutkimuksessa ja politiikassa. Tarvitaan kuitenkin nopeampia ja kunnianhimoisempia kansainvälisiä toimia valtamerten terveyden varmistamiseksi.

Alueelliset lähestymistavat kestävään kalastuksenhoitoon ovat jo tuottaneet myönteisiä tuloksia, ja MSC kehottaa allekirjoittamaan maailmanlaajuisen sopimuksen avomeren biologisen monimuotoisuuden suojelusta (BBNJ). Vähintään 60 osavaltion tulee liittyä tähän sopimukseen, jotta se tulee voimaan. Tämän sopimuksen keskeinen osa on luonnon monimuotoisuuden suojelu merialueilla, jotka sijaitsevat kansallisten aluevesien ulkopuolella. Tohtori Beth Polidoro MSC:stä korostaa tarvetta edistää kestävää kalastusta ja luoda asianmukaiset poliittiset puitteet.

Yhteenvetona voidaan todeta, että nykyinen kehitys ja tutkimustulokset osoittavat, että globaalipolitiikka on parantunut luonnon monimuotoisuuden suojelun suhteen. Haaste on kuitenkin suuri ja tarve toimia meren biologisen monimuotoisuuden turvaamiseksi on edelleen kiireellinen.