Nuorten yksinäisyys: hiljainen kriisi Saksassa!

Transparenz: Redaktionell erstellt und geprüft.
Veröffentlicht am

NIIN YKSINÄINEN! Wittenin yliopiston käynnistämä Symposium 2025 Hannoverissa korostaa nuorten yksinäisyyttä ja asiaankuuluvia interventioita.

Das SO LONELY!-Symposium 2025 in Hannover, initiiert von Uni Witten, beleuchtet Einsamkeit bei Jugendlichen und relevante Interventionen.
NIIN YKSINÄINEN! Wittenin yliopiston käynnistämä Symposium 2025 Hannoverissa korostaa nuorten yksinäisyyttä ja asiaankuuluvia interventioita.

Nuorten yksinäisyys: hiljainen kriisi Saksassa!

Saksassa 13–18 prosenttia nuorista tuntee olonsa yksinäiseksi. Tämä kuvaa ristiriitaa todellisten sosiaalisten suhteiden ja näiden nuorten tarpeiden välillä. Tästä aiheesta keskusteltiin intensiivisesti SO LONELY! symposiumin, joka pidettiin Hannoverissa 2.-4. heinäkuuta 2025. Sen suunnitteli professori tohtori Susanne Bücker Wittenin/Herdecken yliopistosta, ja se kokosi yhteen noin 50 kansainvälistä tieteen, politiikan, käytännön ja liike-elämän asiantuntijaa. [uni-wh.de] raportoi, että symposiumi oli osa "Gem/Loneliness" -teemaviikkoa, jota sponsoroi Volkswagen Foundation. Pääpaino oli yksinäisyyden erityisissä haasteissa lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuuteen siirtymisessä.

Hannoverin keskusteluissa yksinäisyyttä tarkasteltiin monialaisesti. Yksinäisyystutkimuksen eri puolille omistettu pääpuheenvuoro oli kolme. Professori Dr. Luc Goossens KU Leuvenista tarkasteli yksinäisyystutkimuksen historiallista kehitystä, kun taas professori tohtori Pamela Qualter Manchesterin yliopistosta korosti monialaisten strategioiden merkitystä. Professori tri Astrid Kemperman Eindhovenin teknillisestä yliopistosta analysoi ympäristötekijöiden vaikutusta yksinäisyyteen. Kaiken kaikkiaan oltiin yhtä mieltä siitä, että lasten ja nuorten yksinäisyyttä koskevassa tutkimuksessa on paljon tehtävää. bpb.de huomauttaa, että yksinäisyys yhdistetään usein virheellisesti vain ikääntyneisiin ihmisiin, kun taas erityisesti nuoret kärsivät usein sosiaalisten kontaktien puutteesta.

Yksinäisyyden dynamiikka

Symposiumin aikana korostettiin, että nuorten yksinäisyys ei ole vain seurausta sosiaalisista puutteista, vaan se riippuu myös ihmissuhteiden laadusta. Tutkimukset osoittavat, että teini-ikäiset tuntevat olonsa yksinäisemmiksi viettessään aikaa vanhempiensa kanssa ja vähemmän ollessaan ikätovereidensa seurassa. Sosiaalinen epäsopivuus ja syrjinnän kokemukset voivat myös lisätä yksinäisyyden tunnetta. Koronapandemia on pahentanut tilannetta, sillä etärajoitukset ja oppilaitosten sulkeminen johtivat sosiaalisten kontaktien dramaattiseen menettämiseen. Noin kolmasosa nuorista piti tätä stressaavana. [deutschlandfunkkultur.de] toteaa, että tämä on myös tuonut tietoisuutta sosiaalisten suhteiden tärkeydestä, jolloin ratkaisevaa ei ole kontaktien määrä, vaan niiden laatu.

Liittohallituksen 15. lasten ja nuorten raportti kuvaa yksilön vapauden ja sosiaalisen kuulumisen tasapainottamista keskeiseksi haasteeksi. Tämä tekee entistä selvemmäksi, että yksinäisyys ei ole vain yksilön ongelma, vaan koko yhteiskunnan ongelma. Symposiumin päätteeksi vaadittiin yhteistä vastuuntuntoa yhteiskunnan, politiikan ja koulutusjärjestelmän kesken kohdennettujen ehkäisy- ja puuttumisstrategioiden kehittämiseksi.

Tärkeimmät havainnot ja toimet

Asiantuntijat korostivat tarvetta räätälöidä yksinäisyyden torjuntatoimia erityisesti nuorille ja heidän yksilöllisille elämäntilanteilleen. Keskusteluissa korostettiin myös urheiluseurojen roolia ja digitaalisesti tuettuja interventioita sekä kohdennetun mediakasvatuksen tärkeyttä. Toinen korostamisen arvoinen seikka oli vaatimus tutkijoiden kansainvälisestä yhteistyöstä yksinäisyyden käsittelemiseksi sosiaalisena ja poliittisena ongelmana. Deutschlandfunk-kulttuuria raportoi, että yksinäisyys lisääntyy nuorten aikuisten keskuudessa maailmanlaajuisesti, kun taas se vähenee muissa ikäryhmissä. Varsinkin nykymaailmassa, jolloin taloudellinen epävarmuus ja kokemukset syrjinnästä ovat yleisiä, on tärkeää opettaa ihmisille, että yksinäisyys on osa kasvamista ja että sitä voidaan käsitellä tehokkaasti.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, ​​että nuorten yksinäisyys on dynaaminen ja monimutkainen ilmiö. Kroonisen yksinäisyyden välttämiseksi vakaat ihmissuhteet lapsuudessa ovat ratkaisevan tärkeitä. Jotta tämä onnistuisi, sekä vanhemmat että koulutusjärjestelmät on saatava mukaan luomaan kannustava ympäristö, joka poistaa yksinäisyydestä tabuja ja jolla on ehkäisevä vaikutus. Yhteiseen aloitteeseen ja tutkimukseen tulee myös aktiivisesti osallistua asianosaiset, jotta he ymmärtäisivät heidän tarpeensa ja pystyisivät vastaamaan niihin kohdistetusti.