Elokuvasarja LWL-museossa: Keskity siirtomaa-kulttuuriaarteiden palauttamiseen!

Elokuvasarja LWL-museossa: Keskity siirtomaa-kulttuuriaarteiden palauttamiseen!

Lähiviikkoina LWL:n taide- ja kulttuurimuseossa Münsterissä keskustellaan tärkeistä siirtomaavarastetun kulttuuriomaisuuden palauttamiseen liittyvistä aiheista. Münsterin yliopiston kollegiaalinen tutkimusryhmä "Access to Cultural Goods in Digital Change" järjestää elokuvasarjan "Access and Return: Restitution in Film", joka alkaa 17.6. ja tarjoaa sisäänpääsyn hintaan 5 euroa. Elokuvasarjan tavoitteena on lisätä tietoisuutta siirtomaaperinnön käsittelyn haasteista ja mahdollisuuksista, erityisesti keskustelussa näiden omaisuuden palauttamisesta.

Sarjan alussa esitetään kaksi elokuvaa. Nii Kwate Owoon "Sinä piilotat minut" kuvaa afrikkalaisten kulttuuriesineiden löytöä British Museumista ja käsittelee esineiden palauttamiseen liittyviä asioita, kuten asiantuntemusta, saatavuutta ja oikeudenmukaisuutta. Toinen elokuva, Mati Diopin Dahomey, keskittyy 26 Dahomeyn kuningaskunnan aarteen kotiuttamiseen Ranskasta Beniniin. Kuningas Ghézon patsas, joka löytyy Musée du Quai Branlysta, kertoo hänen kokemuksistaan ​​selostuksen kautta.

Seurantakäynnit ja asiantuntijakeskustelu

Kesäkuun 17. päivän alun lisäksi on suunniteltu seurantapäiviä 24. kesäkuuta ja 1. heinäkuuta kuudella lisäelokuvalla vuosilta 1997–2024. Kaikki esitykset alkavat klo 19. ja niitä täydentää lyhyt tekninen johdanto. Nämä tapahtumat ovat osa laajempaa keskustelua siirtomaa-ajan kulttuuriomaisuuden vastuullisesta käytöstä, joka myös vaihtelee suuresti Euroopan eri maissa.

Esimerkki tällaisesta keskustelusta käytiin 21.10.2021 Grazissa, jossa asiantuntijat kuten Claudia Augustat, Katrin Vohland ja Raphael Groß keskustelivat kulttuuriomaisuuden palauttamisesta. Grazin kaupungin rahoittama tapahtuma oli koronasuojatoimenpiteiden vuoksi maksuton, mutta ennakkoilmoittautuminen vaadittiin. Tämä korostaa aiheen jatkuvaa merkitystä nyky-yhteiskunnassa.

Oikeudelliset puitteet ja haasteet

Käynnissä olevista keskusteluista huolimatta siirtomaakontekstista peräisin olevan kulttuuriomaisuuden käsittelemiselle puuttuu edelleen yhtenäinen oikeusperusta. Tällä hetkellä ei ole olemassa "Washingtonin periaatteisiin" verrattavaa kansainvälistä sopimusta. Siirtomaa-ajasta lähtien asetetut palautusvaatimukset ovat tulleet yhä tärkeämmiksi 1960-luvulta lähtien. Mutta Unescon vuoden 1970 yleissopimusta ei sovelleta takautuvasti, eikä se siksi kata kolonialismin kukoistusaikaa. Tämän siirtomaamenneisyyden hyväksyminen integroidaan yhä enemmän yhteiskunnallisiin keskusteluihin, mutta se on edelleen haastava aihe.

Vaihtelu siirtomaaperinnöstä käytävässä keskustelussa on selvää sekä Saksan sisällä että muiden Euroopan maiden välillä. Palauttamisen lisäksi harkittavia ratkaisuja ovat pysyvät lainat, lailliset omistusoikeuden siirrot ilman fyysistä kotiuttamista, taloudellinen korvaus sekä yhteisten tutkimushankkeiden edistäminen. Erityisesti antropologisista kokoelmista peräisin olevien jäänteiden palauttamista suositellaan usein, jos alkuperäyhdistys sitä pyytää.

Kaiken kaikkiaan palauttaminen, palauttaminen ja kotiuttaminen heijastelee monimutkaisia ​​kysymyksiä, jotka liittyvät kulttuuriperintöön ja historiallisiin epäoikeudenmukaisuuksiin. Termit ovat osa monimutkaista diskurssia, jossa termi "paluu" on ylivoimainen termi, kun taas "palauttaminen" korostaa sosiaalista kontekstia ja "palautus" keskittyy oikeudellisiin näkökohtiin.