Ilmastonmuutos vaarantaa hain hampaat: valtamerten happamoituminen hälyttävällä tasolla!

Transparenz: Redaktionell erstellt und geprüft.
Veröffentlicht am

Düsseldorfin yliopiston tutkimusryhmä tutkii valtamerten happamoitumisen vaikutuksia hain hampaisiin ja niiden puremisvoimaan vuoteen 2300 asti.

Ein Forschungsteam der Uni Düsseldorf untersucht die Auswirkungen der Ozeanversauerung auf Haizähne und deren Bisskraft bis 2300.
Düsseldorfin yliopiston tutkimusryhmä tutkii valtamerten happamoitumisen vaikutuksia hain hampaisiin ja niiden puremisvoimaan vuoteen 2300 asti.

Ilmastonmuutos vaarantaa hain hampaat: valtamerten happamoituminen hälyttävällä tasolla!

Ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimmista haasteista ja tuo mukanaan erilaisia ​​uhkia. Erityisen hälyttävä kehitys on valtamerten lisääntyvä happamoiminen, joka vaikuttaa useisiin merellisiin elämänmuotoihin. Äskettäin julkaistu tutkimustulos Heinrich Heinen yliopistosta Düsseldorfista (HHU) tarkastelee erityisesti tämän happamoitumisen vaikutuksia hain hampaisiin. Tutkimus julkaistiin tieteellisessä lehdessäMeritieteen rajatja tutkii erityisesti mustakärkiriuttahaiden (Carcharhinus melanopterus) jänikset. äänekäs HHU Ilmakehän korkeampi CO2-pitoisuus johtaa meriveden pH-arvon laskuun, mikä voi vaikuttaa merkittävästi hain hampaiden rakenteeseen.

Tutkimusryhmä tarkasteli yksityiskohtaisesti hain hampaiden fysikaalisia muutoksia eri pH-arvoilla. Vaikka hampaat ovat stabiilissa tilassa pH-arvolla 8,1, kuten koemme nykyään, mittaukset odotetulla pH-arvolla 7,3 vuonna 2300 osoittavat merkittäviä poikkeavuuksia. Tämä arvo vastaa lähes kymmenkertaista happamoitumisen lisääntymistä. Mikroskooppisessa tutkimuksessa havaittiin havaittavia pintavaurioita, lisääntynyttä juurikorroosiota ja hampaiden yleistä rakenteellista heikkenemistä happamemmassa vedessä.

Seuraukset haille ja niiden elinympäristölle

Tulokset viittaavat siihen, että hain hampaat heikkenevät rakenteellisesti happammissa ympäristöissä, mikä tekee niistä herkempiä murtumaan. Vaikka tutkimuksessa tarkastellaan vain hampaiden irtoamista eikä siksi käsitellä elävien haiden mahdollisia korjausprosesseja, on hälyttävää, kuinka herkkiä lajit voivat olla tällaisille muutoksille. Kohtalaiset pH-pudotukset voivat vaarantaa vakavasti herkät lajit, joilla on hidas hampaiden replikaatiosykli.

Meren happamoittaminen ei ole vain haiden ongelma. Tämä muutos on yksi ilmastonmuutoksen aiheuttamista keskeisistä stressitekijöistä muiden ilmiöiden, kuten lämpenemisen ja happipuutteen, kuten esim. Marine Copernicus raportoitu. Ihmisen toiminta, kuten teollisuuden päästöt ja fossiilisten polttoaineiden käyttö, on johtanut siihen, että ilmakehään on vapautunut valtava määrä hiilidioksidia viimeisen 200 vuoden aikana. Valtameret imevät noin neljänneksen ihmisen aiheuttamasta hiilidioksidista, mikä ehkäisee ilmaston lämpenemisen vaikutuksia, mutta on myös vaarallista biologiselle monimuotoisuudelle.

Pitkän aikavälin vaikutukset meren ekosysteemiin

Loukkuun jääneet CO2-tasot muuttavat meriveden kemiallista koostumusta. Tämä happamuuden lisääntyminen ei vaikuta vain haihin, vaan myös kalkkeutuviin organismeihin, kuten koralleihin, simpukoihin ja planktonia. Nämä muutokset voivat vaikuttaa suoraan äyriäisten lisääntymiseen ja toukkien kehitykseen, mikä puolestaan ​​uhkaa valtamerten biologista monimuotoisuutta ja ravintoketjuja. Tämän biologisen monimuotoisuuden häviäminen ei ole vain ekologinen tragedia, vaan se uhkaa myös monien rannikkoalueiden elintarviketurvaa ja taloudellista vakautta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että HHU:n tutkimus osoittaa voimakkaasti, että ihmisen aiheuttamalla valtamerten happamoitumisella on kauaskantoisia seurauksia meren elämään. On ratkaisevan tärkeää säilyttää valtamerten pH lähellä nykyistä keskiarvoa 8,1, jotta ekosysteemien terveys säilyy eikä meren ravintoverkkojen tasapaino vaarannu.