Ilmastokriisi uhkaa kulttuuria: asiantuntijat vaativat kiireellisiä toimia!

Ilmastokriisi uhkaa kulttuuria: asiantuntijat vaativat kiireellisiä toimia!

Ilmastokriisi on yksi 2000-luvun keskeisistä haasteista, jolla on ekologisten, mutta myös kulttuuristen ulottuvuuksien lisäksi. Maailmanperinnön hallintainstituutioiden ja kulttuuriperinnönsuojeluasiantuntijoiden edessä on kiireellinen tehtävä käsitellä ilmastonmuutoksen vaikutuksia kulttuuri- ja luonnonperintökohteisiin maailmanlaajuisesti. Heidelbergin yliopiston mukaan kuvailee Heidelbergin yliopisto konferenssi, jossa korostetaan monitieteisen vaihdon ja tieteellisen reflektoinnin tarvetta kulttuuritutkimuksen avulla. Professori tri Thomas Schmitt HCCH:sta korostaa tämän pohdinnan tärkeyttä ilmastokriisin haasteisiin vastaamiseksi.

Samassa konferenssissa Marie Baudis Saksan ICOMOSista korosti hälyttävää uhkaa, jonka ilmastonmuutos aiheuttaa kulttuuriperinnölle. Maailmanperintökohteiden suojelu ja mukauttaminen on ratkaisevan tärkeää kulttuurisen monimuotoisuuden ja historiallisen tietoisuuden säilyttämiseksi. Tässä yhteydessä esiteltiin saksankielinen käännös "Policy Paper on Climate Action for World Heritage", jonka Unescon yleiskokous hyväksyi vuonna 2023. Asiakirja toimii toimintakehyksenä maailmanperinnön säilyttämiseen ilmastonmuutoksen yhteydessä sitoutuneille toimijoille.

Toimintatapoja ja haasteita

Politiikka-asiakirja sisältää konkreettisia toimintavaihtoehtoja ja vaatii ilmastonsuojelun kiinnittämistä tiukemmin muistomerkkien suojeluun. Tohtori Mechtild Rössler ja Friederike Hansell esittelivät paperin. Lisäksi järjestettiin kaksi pyöreän pöydän keskustelua, joissa asiantuntijat keskustelivat Unescon politiikka-asiakirjan vahvuuksista ja heikkouksista sekä sen toteutettavuudesta. Näiden keskustelujen tavoitteena on keskustella maailmanperinnönsuojelun mahdollisuuksista ja rajoista ilmastokriisin kontekstissa.

Kansainvälinen yhteisö kohtaa edelleen maailmanperintösopimuksen ja maailmanlaajuisten ilmastonmuutosta koskevien välineiden, kuten UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen, välisen suhteen monimutkaisuuden. Cambridge University Pressin kannanotossa korostetaan, että maailmanperintösopimusta käytetään oikeudellisena välineenä ilmastotoimien mobilisoimiseksi, vaikka näiden sitoumusten käytännön täytäntöönpano on usein riittämätöntä. Kansalliset edut ovat usein ristiriidassa kulttuuriperinnön suojelemiseksi tarvittavien toimenpiteiden kanssa.

Kroonisena haasteena nousee esiin myös tarve ekstrapoloida ilmastonsuojelutoimia sijaintitasolla. Vuosina 2004–2006 37 kansalaisjärjestöä esitti vetoomuksia, joissa ilmastonmuutos on useille kohteille merkittävä uhka. UNESCO vastasi muodostamalla työryhmän käsittelemään näitä uhkia keskittyen sopeutumistoimiin laajojen lieventämistoimien sijaan.

Tieteidenvälistä vaihtoa ja tulevaisuudennäkymiä

Kulttuuriperinnön ja ilmastotieteen instituutiot ovat laatineet yhteisen kannan suojellakseen kulttuuriperintöä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita vastaan. Ilmastotavoitteiden toteutumista on toistaiseksi arvioitu riittämättömäksi. Tutkimukset osoittavat ilmastonmuutoksen valtavia vaikutuksia kulttuuriperintöön, mukaan lukien lämpimät kesät Keski-Euroopassa ja lisääntyvät äärimmäiset sääilmiöt. ICOMOS Germany yhdessä useiden muiden organisaatioiden kanssa tarkasteli muistomerkkien suojelun haasteita marraskuun 2022 ja toukokuun 2023 välisenä aikana ja julkaisi kannanoton näistä aiheista.

Kantapaperin tavoitteena on edistää globaalia keskustelua kulttuuriperinnöstä ja ilmastotieteestä ja sitouttaa allekirjoittajat vahvistamaan työssään ilmastonmuutoksen vaikutusta kulttuuriperintöön. Toiminta-alueita ovat tietojärjestelmien käyttö, kulttuuriperinnön toimijoiden voimaannuttaminen sekä käytännön ja politiikan välinen tieteiden välinen vaihto sekä ilmastovaikutusten rahoitus. Ilmastonmuutoksen näkyvät vaikutukset kulttuuriperintöön edellyttävät välittömiä toimia asianomaisilta instituutioilta.

Ilmastonmuutoksen edistäminen edellyttää, että kaikki valtiot ottavat yhteisvastuun maailmanperinnön suojelusta. Vain kattavien strategioiden ja globaalin yhteistyön avulla voidaan säilyttää kulttuuriperintö tuleville sukupolville. Aika loppuu ja paine taloudellisiin ja poliittisiin päättäjiin kasvaa.