Tosiasioiden väheneminen politiikassa: mitä tämä tarkoittaa demokratialle?

Tosiasioiden väheneminen politiikassa: mitä tämä tarkoittaa demokratialle?

Kansainvälinen tutkimusryhmä, jonka johtama Cluster of Excellence ”The Politics of Inequality” tutki laajassa tutkimuksessa poliittista retoriikkaa kahdeksassa miljoonassa Yhdysvaltain kongressin puheessa vuosina 1879–2022. Tulokset osoittavat huolestuttavan trendin: poliittisessa retoriikassa viitataan tosiasioita jatkuvasti 1970-luvulta lähtien, mutta on nyt kaikkien aikojen alhaalla. Poliittisessa ympäristössä, jolle on ominaista kasvava polarisaatio ja taloudellinen epätasa-arvo, tämä on merkki syvästä muutoksesta Yhdysvaltain politiikassa. Erityisen silmiinpistävää on, että republikaanien tosiasiallisten viittausten lasku on ollut jyrkempää vuodesta 2021 lähtien, samalla kun lainsäädännön tuottavuus on laskemassa.

Nature Human Behavior -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa käytetään tietokoneavusteisia analyysimenetelmiä puheiden arvioimiseen ja merkittävien sanojen tunnistamiseen. Tutkijat tunnistivat 49 avainsanaa faktaan perustuvalle kielelle ja 35 intuitioon perustuvalle kielelle. Äskettäin kehitetty indikaattori, EMI ("Evidence-Minus-Intuition"), mittaa näiden kahden retoriikan välisen suhteen. Positiivinen EMI-arvo tarkoittaa lisääntynyttä viittausta tosiasioihin, kun taas negatiivinen arvo viittaa vinoon henkilökohtaisiin uskomuksiin.

Yhdysvaltain nykypolitiikan konteksti

Kaksi kuukautta viimeisten Yhdysvaltain vaalien jälkeen kongressin kamarit kokoontuvat järjestäytymisistuntoonsa. Keskeinen asia esityslistalla on edustajainhuoneen uuden johtajan valinta, ja nykyinen johtaja Mike Johnson, Donald Trumpin tukema, taistelee uudelleen valinnasta. Edustajainhuoneessa republikaaneilla on enemmistö 220 paikalla 435 paikasta, kun taas senaatissa oli 53 republikaanisenaattoria. Jos hallituksen nimityksistä tulee toistuvia konflikteja, jotka voivat kohdata vastustusta senaatissa, se voi merkittävästi haitata Trumpin agendaa vuodesta 2026 alkaen. Tässä polarisoituvan poliittisen ilmapiirin vaikeudet sekoittuvat tällaisen enemmistön tuomiin haasteisiin.

Toinen näkökohta nykyisessä poliittisessa tilanteessa on edustajainhuoneen budjettilaki, joka voi johtaa mahdollisiin budjettiristiriitoihin ja mahdollisiin sulkemistoimiin. Kongressin tutkimuksilla voi olla tässä rooli. Kasvavan poliittisen polarisoitumisen vuoksi leirien väliset kompromissit näyttävät yhä vaikeammilta, mikä asettaa huomattavia haasteita poliittisille instituutioille. Välttääkseen lainsäädännöllisiä esteitä Trump voisi myös käyttää presidentin toimeenpanomääräyksiä poliittisten tavoitteidensa saavuttamiseen, vaikka tällaiset toimenpiteet ovat vähemmän kestäviä ja seuraajat voivat peruuttaa ne milloin tahansa.

Digitaalisen median rooli

Aikana, jolloin sosiaalinen media mullistaa uutis- ja viestintäkanavia, sen rooli poliittisessa viestinnässä on ratkaiseva. Sosiaalinen media mahdollistaa poliittisten ja hallitusten instituutioiden suoran vuorovaikutuksen massayleisön kanssa, ja hybridimediajärjestelmä on syntymässä. Tällaisessa järjestelmässä Trumpin kaltaisten poliitikkojen on ratkaisevan tärkeää käyttää digitaalisia alustoja tehokkaasti. Trumpin vuoden 2016 kampanja merkitsi muutosta poliittisten toimijoiden sosiaalisen median käytössä käyttämällä kohdennettua mainontaa käyttäjätietoihin perustuen.

Saksassa tutkimukset osoittavat, että yhä useammat kansalaiset saavat uutisiaan pääasiassa verkossa, mikä ei jää poliittisten puolueiden huomaamatta. He ovat yhä enemmän suorassa yhteydessä nuorempiin äänestäjiin digitaalisten kanavien kautta. Digitaalinen kampanjaviestintä nähdään nyt kiinteänä osana poliittista strategiaa, ja vaikuttajamarkkinointi ja mikromarkkinointi ovat yhä enemmän etusijalla. Nämä suuntaukset johtavat äänistä taistelevien perinteisten puolueiden reaktioon.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Yhdysvaltain kongressin tämänhetkiselle poliittiselle retoriikalle ei ole ominaista vain poikkeaminen tosiasioista, vaan sitä on tarkasteltava myös laajemmassa poliittisen polarisoitumisen, äänestäjäviestinnän muutosten ja sosiaalisen median kasvavan roolin kontekstissa. Jos jotkut näkevät median disinformaation ja pirstoutumisen lähteenä, toisille ne voivat toimia foorumeina aktiiviselle poliittiselle osallistumiselle ja mobilisaatiolle.