Esihistoriallinen kilpikonna: Syyriasta löydetty sensaatiomainen fossiililöytö!

Esihistoriallinen kilpikonna: Syyriasta löydetty sensaatiomainen fossiililöytö!

Tärkeä fossiililöytö Syyriassa valaisee uutta valoa kilpikonnien evoluutiohistoriaan. Tübingenin Eberhard Karlsin yliopiston tutkijat ovat kuvanneet alueen ensimmäisen tunnetun fossiilisen selkärankaisen lajin, jolla on nimiSyriemys lelunensiskantaa. Tätä löytöä pidetään vanhimpana tietueena Stereogenyinistä, sukupuuttoon kuolleesta kireäkaulakilpikonnasta, jonka alkuperä juontaa juurensa yli kymmenen miljoonan vuoden taakse. Paleontologien ryhmä analysoi useita merkittäviä jäänteitä geologisesta kontekstista liitukaudesta mioseeniin (145 - noin 5,3 miljoonaa vuotta sitten) - ajanjaksoa, jolloin Syyria oli veden alla, mikä suosi näiden fossiilien säilyttämistä. uni-tuebingen.de raportoi, että kokoelmaan kuuluu muun muassa täysin säilynyt sisäinen vaikutelma selkäkilvestä sekä vatsan selkärangan luista ja lantion luista.

Ratkaiseva osa tutkimuksessa on ympäröivän kallion sisältämät pienet foraminiferat, joiden avulla määritetään iänSyriemys lelunensisovat erittäin tärkeitä. Näiden mikro-organismien analyysi osoittaa, että Stereogenyini ei esiintynyt vain makean veden elinympäristöissä, kuten nykypäivän kierukkakilpikonnat, vaan ne myös asuivat suolaveden vaikutuksen alaisena. Tämän ryhmän fossiileja levitetään maailmanlaajuisesti, mukaan lukien löydöt Etelä-Amerikasta, Pohjois-Amerikasta, Karibiasta, Afrikasta ja Itä-Aasiasta.

Kulttuurikonteksti ja poliittinen merkitys

Löytö edistää myös keskustelua Syyrian tieteellisestä tutkimuksesta. Maan monimutkainen poliittinen tilanne on vaikuttanut tiedeyhteisöön vuosia. Artikkeli, joka suunnitellaan osaksi artikkelisarjaa nimeltä "Kadonneen ajan palauttaminen Syyriassa", pyrkii valaisemaan Syyrian geologista menneisyyttä ja tieteen pysähtymistä. Tämä julkaisu korostaa maan arvoa paleontologialle ja siihen liittyvälle tutkimukselle.

Kilpikonnien merkitystä paleontologiassa ei voi yliarvioida. Kilpikonnat ovat nähneet evoluutiota miljoonia vuosia, eivätkä ne ole muuttuneet juurikaan. Kilpikonnien kovat kuoret kivettyvät hyvin ja tarjoavat arvokasta tietoa menneistä aikakausista ja ympäristön muutoksista. tierdo.de korostaa, että nämä eläimet eivät ainoastaan ​​täytä olennaisia ​​tehtäviä ekosysteemeissä, vaan niitä pidetään myös pitkäikäisyyden ja vakauden symboleina monissa kulttuureissa.

Katsaus esihistoriallisiin kilpikonniin

Toinen kiehtova esimerkki kilpikonnan monimuotoisuudesta on esihistoriallinen kilpikonnaSolnhofia, joka löydettiin äskettäin Baijerista. Sen jäännökset osoittavat, että sillä oli suuri pää ja nokka, jotka sopivat ihanteellisesti kovan ruoan, kuten simpukoiden ja etanoiden murskaamiseen. Tällä kilpikonnalla oli lyhyet, takkarat jalat, jotka päättyivät kynsiin, mikä oli sopeutumista sen rannikon elämäntapaan. Sitä vastoin nykyaikaisilla merikilpikonnilla on pitkät, melamaiset evät.

Lopuksi näitä ja muita kilpikonnalajeja tutkimalla käy selväksi, että fossiilit eivät kerro tarinoita vain eläimistä, vaan myös menneestä ympäristöstä ja elämän kehityksestä maapallolla. Vanhin tunnettu fossiilikilpikonna,Odontochelys semitestacea, eli noin 220 miljoonaa vuotta sitten, mikä korostaa entisestään fossiilien historian syvyyttä ja kilpikonnien roolia maapallon historiassa. scinexx.de kertoo, että löydön kuolinsyy jäi kuitenkin tuntemattomaksi, mikä avaa tilaa lisätutkimukselle.