Fight for Survival: Kuinka ECMO-tiimi pelasti pienen elämän!

Fight for Survival: Kuinka ECMO-tiimi pelasti pienen elämän!

8. toukokuuta 2025 kolmivuotiaan Hannahin tarina sai valtakunnallista huomiota, kun hän sairastui helmikuussa 2025 vakavaan influenssan aiheuttamaan hengitysvajaukseen. Hannaa hoidettiin alun perin Chemnitzin klinikalla pienestä paiseesta, mutta hänen tilanteensa huononi nopeasti, kun hänen keuhkansa eivät enää osoittaneet kaasunvaihtokykyä röntgenkuvauksessa. Valitettavasti Chemnitzin klinikalla ei ollut saatavilla ekstrakorporaalisen kalvohapetuksen (ECMO) hoitovaihtoehtoa, jota pidetään hengenpelastajana tällaisissa tapauksissa. Kävi ilmi, että Hanna tarvitsi kiireellisesti ECMO:ta hapettamaan happivapaata veri.

Monitieteinen tiimi Erlangenin yliopistollisesta sairaalasta mobilisoitiin auttamaan Hannahia. Ryhmä matkusti 250 kilometriä Chemnitziin saadakseen elintärkeän ratkaisun hänen hengitysongelmaansa. Lasten tehohoidon johtaja, professori Heiko Reutter toi esiin influenssatapausten suuren määrän kuluvalla flunssakaudella.

Hoito ECMO:lla

Laskimo-laskimo-ECMO on tukitoimenpide vaikeassa keuhkojen vajaatoiminnassa. Kokenut perfuusioasiantuntija Nicola Kwapil valitsi lapsiystävällisen kuljetussarjan ja asetti ECMO-parametrit erityisesti Hannahille. Tämä hoito on kuitenkin vaativaa, koska lasten anatomiset rakenteet ovat pienempiä. ECMO-hoidon lisäksi tarvitaan myös veren hyytymisvalvontaa, johon käytetään verta ohentavia lääkkeitä.

ECMO-hoidon jälkeen Hannah tarvitsi intensiivistä happihoitoa ja joutui opetella hengittämään uudelleen. Professori Reutter ilmaisi optimistisia arvioita heidän kyvystään uusiutua. Laura C., Hannahin äiti, aikoo käsitellä viime viikkojen kokemuksia ammattimaisesti yhdessä perheensä kanssa oppiakseen lisää haasteista ja sairaanhoidosta.

Kliiniset näkökulmat ja haasteet

Kehonulkoinen kalvohapetus on monimutkainen, mutta mahdollisesti hengenpelastava toimenpide vakavassa akuutissa hengitysvajauksessa. Kattava katsaus ECMO:n kliinisistä tutkimuksista influenssa A (H1N1) -keuhkokuumeessa osoittaa, että tekniikka on kallista ja resurssiintensiivistä. ECMO:n tarve tulee kuitenkin lisääntymään tulevina vuosina erityisesti vaikeasta hengitysvajauksesta kärsivillä lapsilla, kuten Hannan kokemus osoittaa.

ECMO-potilaiden kliinisessä tutkimuksessa havaittiin, että kokonaiskuolleisuus näissä olosuhteissa on noin 37,1 %, kun taas teho-osastolla oleskelun pituus on keskimäärin 33 päivää. Nämä korkeat luvut korostavat hoitoon liittyviä riskejä ja tarvetta arvioida ECMO täydentävänä tai pelastavana hoitona. Alan johtava asiantuntija, professori Dr. Oliver Dewald ilmoitti, että ECMO-tiimi tarjoaa jatkossa tehohoitokuljetuksia kaikille lapsille, joilla on vaikea hengitysvajaus.

Hannan kokemukset osoittavat, kuinka tärkeää nopea ja riittävä lääketieteellinen puuttuminen on pienten potilaiden selviytymisen varmistamiseksi kriittisissä tilanteissa.