Säteilysuojelu painopisteenä: näyttely radioaktiivisuuden historiasta

Säteilysuojelu painopisteenä: näyttely radioaktiivisuuden historiasta

Tieteellä on viime vuosikymmeninä ollut merkittävä vaikutus ydinpolitiikkaan ja säteilyturvallisuuteen. Uusi tutkimushanke Friedrich-Alexander University Erlangen-Nürnbergissä (FAU), jota johtaa professori tohtori Maria Rentetzi, valaisee tätä kehitystä, ja sitä tukee tärkeä eurooppalainen tutkimusohjelma. FAU on saanut Euroopan tutkimusneuvostolta (ERC) kahden miljoonan euron rahoituksen ydinpolitiikan virstanpylväitä ja yhteiskunnallisia näkökulmia säteilysuojeluun tarkastelevaan hankkeeseen. Tulokset esitellään "Living with Radiation" -näyttelyssä, joka järjestetään 12. kesäkuuta - 31. elokuuta Siemens MedMuseumissa ja tarjoaa katsauksen säteilysuojelun kehitykseen ja naispuolisten tutkijoiden panokseen tällä alalla.

Säteilysuojelun oikeusperusta luotiin 1960-luvulla ydinonnettomuuksien, kuten Tshernobylin, jälkeen. Säteilysuojelun haasteet ovat moninaiset, varsinkin kun radioaktiivista säteilyä käytetään lääketieteessä, tutkimuksessa, teollisuudessa ja armeijassa. Tämän säteilyn myrkyllisyyttä ei usein tunneta riittävästi, mikä edellyttää kiireellisiä toimenpiteitä ja standardeja turvallisen käytön varmistamiseksi. Diplomaattiset keskustelut suojeluohjeiden standardoimiseksi tulivat erityisen tarpeellisiksi Hiroshiman ja Nagasakin atomipommi-iskujen jälkeen. Ensimmäiset kansainväliset säteilysuojelustandardit hyväksyttiin jo vuonna 1925 ensimmäisessä kansainvälisessä radiologian konferenssissa Lontoossa.

Kansainvälisen atomienergiajärjestön rooli

Keskeinen toimija tällä alalla on vuonna 1957 perustettu Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA. Se syntyi tarpeesta luoda organisaatio, joka valvoisi sekä ydinenergian rauhanomaista että sotilaallista käyttöä. IAEA:n perustamisen mahdollisti 81 osavaltion yksiselitteinen hyväksyntä lokakuussa 1956 ja IAEA:n perussäännön ratifiointi Yhdysvaltain presidentin Eisenhowerin toimesta 29. heinäkuuta 1957. Eisenhower ehdotti IAEA:n perustamista YK:n yleiskokouksessa vuonna 1953 pitämässään puheessa – kiehtova esimerkki kansainvälisestä yhteistyöstä.

IAEA on vakiinnuttanut asemansa tärkeänä organisaationa YK-järjestelmässä, kun on kyse ydinenergian turvallisesta ja rauhanomaisesta käytöstä maailmanlaajuisesti. IAEA:n säännöllisiin tehtäviin kuuluu kansainvälisten säteilysuojelustandardien asettaminen ja ydinteknologioiden sotilaallisen käytön estäminen tiukoilla valvontatoimilla. Koko historiansa ajan IAEA ei ole ollut vain ratkaisevassa roolissa Tšernobylin ja Fukushiman ydinonnettomuuksissa, vaan se on myös kehittänyt ohjelmia, jotka edistävät ydinteknologian käyttöä lääketieteessä, maataloudessa ja muilla aloilla.

Tämänhetkinen kehitys ja haasteet

IAEA raportoi säännöllisesti ydinenergian kehityksestä YK:n yleiskokoukselle ja on myös ollut keskeisessä roolissa ydinsulkusopimuksen seurannassa vuodesta 1970. Nykyinen pääjohtaja Rafael Grossi johtaa organisaatiota, joka työllistää maailmanlaajuisesti yli 2 200 henkilöä, joista 350 on tarkastajia. Aluetoimistoja on myös kaupungeissa kuten Genevessä, New Yorkissa, Torontossa ja Tokiossa, mikä laajentaa merkittävästi organisaation kattavuutta.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, IAEA ansaitsee huomion panoksestaan ​​maailmanlaajuisen turvallisuuden edistämisessä, sillä se sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2005 - tunnustuksena sen ponnisteluista ydinrauhan ja -turvallisuuden edistämiseksi. Lisäksi järjestö ja sen työ ovat julkisessa keskustelussa, erityisesti sen tukemisesta ydinenergian siviilikäytölle ja samalla tuomitseen sen sotilaallisen käytön.

"Living with Radiation" -näyttely ei ainoastaan ​​tuo esille ydinpolitiikan historiallisia virstanpylväitä, vaan käsittelee myös Kansainvälisen atomienergiajärjestön haasteita ja saavutuksia, jotka vaikuttavat nykypäivänä ajankohtaisemmilta kuin koskaan.