Konfliktissa olevat sukupolvet: Kuka muu tuntee kasvimme ja eläimemme?

Konfliktissa olevat sukupolvet: Kuka muu tuntee kasvimme ja eläimemme?

Berliinin teknisen yliopiston kattavassa tutkimuksessa tutkijat selvittivät, kuinka tieto alkuperäisistä kasveista, linnuista ja perhosista on muuttunut sukupolvien aikana. Tulokset osoittavat selvästi, että sekä tieto lajista että yhteys luontoon ovat vähentyneet merkittävästi nuorten keskuudessa vanhempiin sukupolviin verrattuna. Tutkimusta johtivat prof. tohtori Tanja Straka ja prof. tohtori Ingo Kowarik, ja siihen osallistui 600 osallistujaa Saksasta, mukaan lukien 252 15–17-vuotiasta nuorta, 215 18–29-vuotiasta nuorta aikuista ja 133 30–76-vuotiasta vanhempaa.

Tutkijat tunnistivat huolestuttavan ilmiön nimeltä "sukupolvien muistinmenetys". Tämä kuvaa luonnontiedon menetystä sukupolvien välillä. Huomionarvoista on, että vain 73 % nuorista tunnisti karhunvatukan, kun taas vanhemmista aikuisista 84 %. Ero tulee vielä selvemmäksi, kun katsoo harakan tietämystä: täällä vain 29 % nuorista tunsi lajin, kun taas vanhemmista 61 %. Vähiten tunnettu oli pieni kilpikonnankuoriperhonen, josta vain 3 % nuorista tiesi, kun taas vanhemmista aikuisista 22 %.

Luontoläheisyyden rooli

Lajitiedon heikkenemisen lisäksi myös nuorten luontoyhteyden havaittiin heikentyneen, iäkkäiden aikuisten pistemäärästä 3,98 nuorten 3,09:aan. Tämä kehitys vaikuttaa halukkuuteen huolehtia luonnosta, joka myös laski 3,76:sta 2,82:een. On selvää, että lasten ja nuorten elämäntapojen muutokset johtavat siihen, että luontokontaktit vähenevät ja siitä tiedetään vähemmän.

Tämän suuntauksen kääntämiseksi tutkijat suosittelevat lisäämään luonnontietämyksen saatavuutta varhaislapsuudesta yliopistoon asti. Erityisesti lapsia ja nuoria tulisi tukea saamaan positiivisia tunnekokemuksia luonnosta. Luontokokemusten merkitystä ympäristötietoisuudelle tehdyn analyysin mukaan tällä voi olla ratkaisevaa merkitystä. Luonnon välitön kokemus liittyy lisääntyvään tunneresonanssiin, mikä syventää ymmärrystä ekologisista systeemeistä ja edistää vastuuntuntoa.

Vaikutus ympäristötietoisuuteen

Toinen Illinoisin yliopiston tutkimus korostaa, kuinka tärkeitä luontokokemukset ovat ympäristötietoisuuden kannalta. Luonnonsuojeluun ja suojelualueille suuntautuviin opintomatkoihin osallistuvat opiskelijat oppivat lisää ekologisista suhteista ja osoittavat myös suurempaa motivaatiota ympäristönsuojeluun. Käytännön lähestymistavat tällaisen tiedon integroimiseksi oppilaitoksiin ovat siksi välttämättömiä.

Lisäksi säännöllinen luontokokemus lisää ympäristötietoisuutta. Aktiviteetit, kuten eläinten ja kasvien tarkkailu tai puutarhoissa työskentely, voivat vahvistaa henkisiä siteitä ympäristöön. Se osoittaa myös, että luonnollisessa ympäristössä kasvavat lapset ymmärtävät paremmin ekologisia suhteita.

Kaiken kaikkiaan on selvää, että luontoelämysten edistämisellä koulutuksessa ei ole vain lyhytaikaisia ​​vaan myös pitkän aikavälin vaikutuksia yksilölliseen ympäristösitoutumiseen. Koulutusohjelmien järjestäjillä ja kouluilla on velvollisuus helpottaa tällaisten kokemusten saamista kestävän ympäristötietoisuuden edistämiseksi ja nuoremman sukupolven aktiivisen osallistumisen vahvistamiseksi luonnonsuojelussa.

Lopuksi totean, että on aika integroida luonto uudelleen nuorten elämään. Tutkimustulokset muistuttavat meitä siitä, että ympäristömme parempi ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää kestävän tulevaisuuden kannalta, niin nykyisille kuin tulevillekin sukupolville. Berliinin TU antaa tietoa tästä ja muut tutkimustulokset tukevat näitä havaintoja korostamalla käytännön kokemusten merkitystä luonnossa. Meidän on työskenneltävä nopeasti ja johdonmukaisesti luonnontiedon ja yhteyden luontoon säilyttämiseksi, jotta tiedon menetys ei jatku.