Afrikka keskiössä: kuinka geopoliittiset valtapelit muuttavat mediamaisemaa

Afrikka keskiössä: kuinka geopoliittiset valtapelit muuttavat mediamaisemaa

Viime vuosina Afrikan geopoliittiset muutokset, joita ovat pahentaneet Venäjän, Kiinan, Turkin ja Persianlahden monarkioiden kaltaisten valtojen väliintulo, ovat vaikuttaneet merkittävästi alueen turvallisuus- ja kehityspolitiikkaan. Nämä vaikutukset näkyvät taloudellisessa yhteistyössä, sotilaallisessa tuessa ja myös tiedotusvälineissä. Professori Susanne Fenglerin johtamassa, Daimler and Benz -säätiön rahoittamassa 300 000 eurolla kolmen vuoden aikana tutkimusprojektissa pyritään tutkimaan tätä ulkoista vaikutusta Afrikan mediamaisemaan tarkemmin ja luomaan erilaista tietoisuutta geopoliittisista haasteista. Fengler työskentelee muun muassa Ugandan, Burkina Fason, Ghanan, Kenian, Malawin, Nigerian ja Tansanian tutkijoiden kanssa analysoidakseen erityisesti Kiinan ja Venäjän interventioiden aiheuttamia muutoksia raportoinnissa.

Hankkeen tavoitteena on edistää Afrikan sisäistä keskustelua demokratian normeista ja kehittää konkreettisia toimintasuosituksia eri vaikutusalueille. Suunnitteilla on konferenssimuotoisia vaihtoalustoja, joissa tutkijat, media-ammattilaiset ja yleisön edustajat sekä Afrikasta että Euroopasta kokoontuvat yhteen. Tämä vastaa pyyntöä Afrikan maiden kasvavan tieteellisen ja poliittisen merkityksen kansainvälisestä tunnustamisesta.

Geopoliittiset kilpailut ja eurooppalaiset reaktiot

Geopoliittinen kilpailu lännen, Venäjän ja Kiinan välillä lisää Afrikan merkitystä kansainväliselle yhteisölle, erityisesti Euroopalle. Esimerkkinä tästä on 5.9.2023 Brysselissä pidetty paneelikeskustelu, jossa käsiteltiin aihetta "Afrikka lännen ja idän välillä" ja Wagner-ryhmän vaikutusta. Tämä yksityinen sotilasyritys on vakiinnuttanut asemansa tärkeänä Venäjän vaikutusvallan välineenä Afrikassa ja toimii aktiivisesti sotilaallisilla, propaganda- ja talousalueilla. Huolimatta Wagner-ryhmän epävarmasta tulevaisuudesta sen pomo Jevgeni Prigožinin kuoleman jälkeen, ei toistaiseksi ole merkkejä venäläisten joukkojen vetäytymisestä Afrikasta.

Toinen Venäjä-Afrikka-huippukokous, joka pidettiin Pietarissa 27.-28.7.2023, tarjosi Venäjälle foorumin lujittaa narratiiviaan yhteistyöstä Afrikan valtioiden kanssa. Mielenkiintoista on, että vain 17 54 valtionpäämiehestä osallistui huippukokoukseen, mikä korosti Afrikan edustajien itsenäisyyden tunnetta. Tilaisuudessa esitellyt Dr. Jakkie Cilliersin tutkimustulokset korostivat Afrikan mahdollisuuksia Afrikan sisäisen kaupan, maatalouden ja digitalisaation aloilla.

EU:n vastaus haasteisiin

Euroopan unioni on tunnustanut, että Afrikan manner on tärkeä kumppani, erityisesti EU:n ja Afrikan 2020-strategian kannalta, jonka tavoitteena on "tasavertaisten kumppanuus". Tehdäkseen oikeutta tälle strategiselle näkemykselle Bryssel haluaa tukea Afrikan valtioita virallisella kehitysavulla ja vahvistaa niiden ääntä kansainvälisessä järjestelmässä, esimerkiksi G20-ryhmässä. Nykyiset haasteet, kuten BRICS-maiden laajentuminen ja Nigerin poliittiset mullistukset, on kuitenkin olennaisen tärkeää, että EU mukauttaa ulko- ja kehityspolitiikkaansa dynaamisesti muuttuvaan tilanteeseen.

Eurooppalaisille poliittisille päättäjille on käymässä yhä selvemmäksi, ettei Venäjä voi tarjota Afrikalle kannattavaa pitkän aikavälin tarjousta turvallisuuden ja taloudellisen kehityksen saralla. EU:n olisi siksi järjestelmällisemmin integroitava strategiansa turvallisuuden ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi Afrikassa ja myös harkittava uudelleen viestintästrategioita.

Afrikan kehitys ei ole ratkaisevan tärkeää vain mantereelle itselleen, vaan sillä on myös kauaskantoisia vaikutuksia geopoliittisiin rakenteisiin maailmanlaajuisesti. Professori Fenglerin kaltaiset tutkijat auttavat ymmärtämään näitä monimutkaisia ​​suhteita ja löytämään niihin perustuvia ratkaisuja.