EU suunnittelee tiukempaa palautusdirektiiviä: tausta ja seuraukset!

EU suunnittelee tiukempaa palautusdirektiiviä: tausta ja seuraukset!

Maaliskuussa 2025 Euroopan komissio esitteli luonnoksen EU:n uudeksi palauttamisdirektiiviksi, jonka tavoitteena on nopeuttaa hylättyjen turvapaikanhakijoiden karkottamista. Yksityiskohtien mukaan uni-goettingen.de Direktiivi perustuu vahvasti Saksan viime vuosien palauttamispolitiikkaan. Suunniteltujen toimenpiteiden tarkoituksena on luoda yhtenäinen ratkaisu kaikille EU-maille, ja ne perustuvat Saksan vuoden 2019 ”Ordered Return Act” -lakiin.

Erityisen räjähdysaltista on aikomus pidentää karkotusta odottavaa säilöönottoa 24 kuukauteen, joka on tällä hetkellä säännöllisesti rajoitettu enintään 12 kuukauteen. Tämä on herättänyt huolta poliittisessa keskustelussa. Kriitikot pelkäävät jo ennestään turvattomassa tilanteessa olevien pakolaisten ja siirtolaisten lisäävän säilöönottoa. Saksassa vuonna 2024 karkotusmäärät nousivat 22 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna, kun taas turvapaikkahakemusten määrä laski kolmanneksen. zdf.de raportoitu.

Palautuspolitiikan tehokkuus

Göttingenin yliopiston tutkimusryhmä on nyt julkaissut faktatarkistuksen palautuspolitiikoista ja tullut siihen tulokseen, että ne ovat tehottomia nykyisessä muodossaan. Projektin johtaja, prof. tohtori Sabine Hess korostaa, että pitkän aikavälin oleskeluoikeudet olisivat paljon tehokkaampia. Ne voisivat paitsi vähentää siirtolaisten stressiä, myös vähentää viranomaisten resurssien käyttöä. Heidän analyysinsa osoittaa, että vuodesta 2015 lähtien harjoitettu paluupolitiikka ei ainoastaan ​​johda turvallisuuden lisäämiseen, vaan se voi myös kriminalisoida köyhyyden.

Göttingenin tutkijoiden keskeinen teesi on, että byrokraattiset velvoitteet johtavat usein rikoskierteisiin. Tiukkoja säännöksiä ja seuraamuksia olisi siksi seurattava tarkemmin, jotta maahanmuuttajiin kohdistuvaa painetta voidaan lisätä.

Palautusmenettely

Lainsäädännöllisten mukautusten lisäksi keskustelua käydään palauttamiskeskusten perustamisesta kolmansiin maihin. Niiden tarkoituksena on mahdollistaa hylättyjen turvapaikanhakijoiden palauttaminen nopeammin. Esimerkkinä käytetään Albanian mallia, jossa turvapaikkamenettelyt käydään ulkomailla, mutta paluu kolmansiin maihin tulisi tapahtua vasta niiden päätyttyä. Itävallassa hylätty turvapaikanhakija ei siis voisi aloittaa uutta menettelyä Saksassa, vaan hänet karkotettaisiin paikkaan, jossa hän alun perin haki turvapaikkaa.

Asiantuntijat suhtautuvat ehdotukseen kuitenkin kriittisesti. On edelleen epäselvää, mitkä kolmannet maat olisivat valmiita ottamaan vastaan ​​hylättyjä turvapaikanhakijoita. Mahdollisuus, että karkotukset voivat pian tapahtua ilman perheyhteyksiä, on myös kiistanalainen ja saattaa johtaa siihen, että entistä useampi henkilö joutuu pidätykseen odottamaan karkotusta.

EU:n maahanmuuttopolitiikan kehitys näkyy myös lisääntyvänä haluna eristää ihmisiä. EU:n neuvoston puheenjohtaja Charles Michel sanoi myös, että ulkorajojen fyysisten esteiden kustannukset voitaisiin mahdollisesti kattaa, mikä saattaisi herättää keskustelua tällaisten toimenpiteiden legitiimiydestä.

Nykyinen tilanne osoittaa myös pakolaisten epätasa-arvoisen kohtelun. Samalla kun ihmisiä Irakista, Syyriasta ja Afganistanista eristetään tehostetuilla toimilla, EU osoittaa paljon enemmän solidaarisuutta Ukrainan sotapakolaisia ​​kohtaan. Joissakin EU-maissa on havaittu takaiskuja eli turvapaikanhakijoiden väkivaltaista hylkäämistä, mikä rikkoo EU:n lainsäädäntöä ja Geneven pakolaissopimusta. Lisää analyyseja näistä aiheista löytyy osoitteesta europaimlehr.de.